luonto | historia | elinkeinot | liikkuminen | kestävä kehitys | kulttuurimaisema | kieli ja kirjallisuus | koululaisten lehti

 

KALASTUS

 

KALASTUSOIKEUS

Raimo Lehtimaa

Kalastusoikeus on sidoksissa vesialueen omistukseen. Kalastukseen tarvitaan joko oma tai vuokrattu vesialue tai vesialueen omistajan lupa, ja lisäksi on kaikkien 18 - 65 -vuotiaiden suoritettava kalastuksenhoitomaksu. Vuoden 1997 alusta astui voimaan laki, jonka mukaan läänikohtainen viehekalastuslupa oikeuttaa kalastamaan kyseisen läänin alueella yhdellä vieheellä kerrallaan ilman erillistä lupaa vesialueen omistajalta. Tällöinkin on kohteliasta kysyä lupa alueen omistajalta, jonka antama lupa myös vastaa läänikohtaista viehekalastuslupaa. Kalastuksenhoitomaksu on suoritettava myös vieheellä kalastettaessa. Vain pilkkiminen ja onkiminen on sallittua joka paikassa ja ilman eri maksua.

Vesialueen omistus on sidoksissa joko yksittäiseen kiinteistöön tai kylään. Edellisessä tapauksessa vesialueen omistaja on sama kuin kiinteistön omistaja, tavallisesti yksityishenkilö. Kylän yhteisiä vesialueita ei ole jaettu kiinteistöittäin, vaan ne ovat yhteisomistuksessa. Tavallisesti jakamattomien vesialueiden omistajat järjestäytyvät kalastuskunnaksi, jossa kukin kyseisessä kylässä maata omistava on osakkaana. Osakkuus määräytyy tilan manttaaliluvun mukaisesti, tai jos sellaista ei ole, pinta-alan mukaan.

Kalastuskunnalla on esimies eli puheenjohtaja. Kalastuskunta päättää kalastuksen järjestämisestä jakamattomilla vesialueilla. Se päättää esimerkiksisiitä, kuinka kalastus jakautuu ammattikalastajien ja muiden omistajien välillä ja kuinka paljon mahdollisesti myydään lupia vapaa-ajan kalastajille. Se määrittelee myös vuosittain vesialueella käytettävien pyydysten määrän.

Yksityisesti omistettavia vesialueita ja osuuksia jakamattomiin vesialueihin voi myydä tai vuokrata kuten mitä tahansa yksityisomaisuutta.

 

Lähde: Raimo Lehtimaa - Hanna Nurminen: Saaristolaisen käsikirja. Kokemäki 1996.