luonto | historia | elinkeinot | liikkuminen | kestävä kehitys | kulttuurimaisema | kieli ja kirjallisuus | koululaisten lehti

 

PAIKANNIMET

 

LUODOT JA RIUTAT

Raimo Lehtimaa

Siinä missä mantereen asukas näkee vain erikokoisia saaria, saaristolainen tunnistaa erikseen luodot, karit, klopit ja letot. Erikokoisia ja -muotoisia saaria varten on saaristossa omat nimitykset. Kokojen ja muotojen tarkka erottelu on avuksi esimerkiksi suuntaa haettaessa ja sijainnin määrittelyssä. Seuraavassa esitellään varsinkin Velkualla käytössä olevia nimityksiä, mutta pääperiaatteet ovat samat muuallakin Saaristomeren suomenkielisessä saaristossa. Saarityypit esitellään pienemmästä suurempaan.

Letto on pieni ja matala, useimmiten lähes puuton saari. Letto on joskus yksinäänkin saaren nimenä, kun se on ympäristössään ainoa tämän muotoinen.Kloppi on lettoa korkeampi ja jyrkkärantaisempi pieni saari, esimerkiksi Porinkloppi. Klopit ovat yksinäisiä, mutta klupi, joka muodoltaan muistuttaa kloppia, on kiinni toisen, isomman saaren kyljessä, kuten Pitkäkarinklupi.

Kari on pienenpuoleinen saari, joka aina liittyy toiseen, isompaan saareen.Kari määritellään aina suhteessa isompaan saareen kuten Torkasluodonkari, Talosmerenkari ja Ravaksenkari. Ouri on karia pienempi, mutta esiintyy samalla tavalla vain jonkin toisen saaren kylkiäisenä, kuten esimerkiksi Kuusluodonouri.

Sana luoto viittaa saaristolaisen puheessa isompaan saareen kuin yleiskielessä. Usein sitä käytetään samassa merkityksessä kuin yleiskielen sanaa saari. Kun se ja se asuu luodossa, tarkoitetaan, että hän asuu saaressa. Tästäkin ilmenee, että luodot ovat niin isoja, että ne ovat kelvollisia asumiseen. Velkualla ovat asuttuja luotoja mm. Kuivasluoto ja Lailuoto.

Saari on luotoa isompi, esimerkiksi Reksaari ja Hempsaari. Maa on velkualaisen mittapuun mukaan iso saari, esimerkiksi Kettumaa, Velkuanmaa ja Vähämaa, joka tietysti on muita pienempi. Joidenkin suurten saarten nimien osana on -salo, esimerkiksi Teersalo. Sitä ei nykyään yksinään käytetä saaren nimityksenä.

HOHTEET JA MATALAT

Myös veden alla olevan maanpinnan korkeuserot ovat saaristolaisen kannalta merkittäviä, osaksi turvallisen liikkumisen takia, osaksi kalastuksen tähden.

Hohde on sellainen matalikko, jossa meren pohja näkyy veden läpi. Tosin nykyisin vesi on sisäsaaristossa niin sameaa, etteivät hohteet läheskään aina näy. Hohdetta voi koitella airolla, jotta sen lähellä usein oleva hyvä kalapaikka paikallistettaisiin.Toisaalta monet hohde-loppuiset pakannimet viittaavat sellaisiin kohteisiin, jotka maan kohoamisen takia ovat nykyisin pinnan päällä.

Riutta on hohdetta matalampi ja usein selvästikin näkyvissä. Sanalla viitataan samaan asiaan kuin yleiskielessä sanalla kari. Riutat ovat vaarallisia vesillä liikkujalle.

Matala on ympäristöään matalampi vesialue, mutta kuitenkin selvästi hohdetta syvempi. Tällainen on esimerkiksi Munskarinmatala. Matalat on tärkeä tuntea, sillä niitä hyödynnetään kalastuksessa.

RAUMAT JA HOLMAT

Siinä missä yleiskielessä puhutaan salmesta, käytetään Saaristomeren suomenkielisessä saaristossa sanaa rauma, esimerkiksi Jukkoonrauma ja Vähärauma. Pitkien ja kapeiden salmien nimissä esiintyy joskus loppuosana kurkku, esimerkiksi Luottenkurkku. Tätä sanaa ei käytetä yksinään.

Lahden nimityksiä ovat peräs (nimissä -perä, esim. Makoperä), lypsin (esim. Selmanlypsin) ja -holma (esim. Ruuhenholma). Laua on kaislikkoa kasvamaton matala lahti, josta kesällä voi pyytää särkiä ja säynäitä (esim. Isolaua, Vähälaua). Hamina puolestaan on suojainen, satamaksi sopiva lahti, esimerkiksi Taatahamina ja Tiltahamina. Puhti on lahti, joka kapean salmen erottamana työntyy voimakkaasti kaareutuen saaren tai mantereen sisälle. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, aukko tarkoittaa avointa merenselkää.

 

Lähde: Raimo Lehtimaa - Hanna Nurminen: Saaristolaisen käsikirja. Kokemäki 1996.