luonto | historia | elinkeinot | liikkuminen | kestävä kehitys | kulttuurimaisema | kieli ja kirjallisuus | koululaisten lehti

 

LIIKKUMINEN MAALLA JA MERELLÄ

 

Veneellä liikkuminen

Raimo Lehtimaa

Saaristolainen liikkuu tyypillisesti "paatilla" eli veneellä, joskin nykyään yhteysalusliikenne, lossit ja sillat ovat vähentäneet oman veneen käyttöä. Koska vesiliikenne varsinkin kesäaikaan on saaristossa vilkasta, on vesillä liikkumisen säännöt tunnettava tarkoin.

VÄISTÄMINEN

Vesillä liikuttaessa väistetään oikealta tulevaa. Myös reittiä pitkin kulkeva väistää reitin poikki ajavaa, jos tämä tulee oikealta, sillä vesireitit eivät ole koskaan etuajo-oikeutettuja. Vastakkain tultaessa molemmat väistävät.Edellä olevista väistämisen pääsäännöistä on muutamia poikkeuksia. Moottoriveneellä liikkuva väistää purjealusta. Niinikään isoa kauppa-alusta ja kalastavaa alusta tulee muiden väistää. Väistäminen on aina selvästi osoitettava esimerkiksi suuntaa muuttamalla. Vene väistetään peräpuolelta, ei koskan keulan editse. Purjevene väistetään tuulen alta.

MERIKORTIN KÄYTTÖ

Saaristolainen ei tutuilla vesillä liikkuessaan käytä merikorttia, ja väheksyy sitä usein suunnistamisen apuneuvona. Sen ja kompassin käyttö tulee kuitenkin osata, sillä ne saattavat olla tarpeen, jos esimerkiksi moottorivian tai sumun takia joutuu yllätäen tuntemattomille vesille.

Merikortin ruudutus perustuu meripeninkulmaan (mpk, nautical mile, NM), jonka mitta on 1852 m. Yksi kulmaminuutti maapallon pinnalla vastaa yhtä meripeninkulmaa. Yksi meripeninkulma on 10 kaapelinmittaa. Veneiden nopeuksista puhuttaessa käytetään mittayksikkönä solmua. Yksi solmu on yhtä kuin yksi meripeninkulma tunnissa.

VIITAT

Reimareiden eli viittojen avulla vältetään "riutat" eli karit ja matalikot. Kardinaaliviitoitus perustuu ilmansuuntiin. Pohjoisreimari ajetaan pohjoispuolelta, eteläreimari eteläpuolelta jne. Sisävesien väylät on merkitty lateraaliviitoin, jolloin satamaan mennessä vihreä viitta jää oikealle ja punainen vasemmalle puolelle. Tämä kannattaa kuitenkin aina tarkistaa merikortista, sillä pienimpien satamien kohdalla sääntö ei välttämättä päde. Vihreä ja punainen viitta muodostavat usein portin, jonka läpi ajetaan. Joskus kaksi lähekkäin olevaa karia on merkitty siten, että viitoista tulee portin vaikutelma, vaikka itse asiassa karit jäävät viittojen väliin. Tästäkin syystä on tärkeätä tarkistaa, kummalta puolelta lateraaliviittaa tulee ajaa.

AJOVALOT

Kaikissa vesillä liikkuvissa aluksissa tulee aina auringonlaskun jälkeen tai sumulla ajettaessa olla ajovalot. Alle seitsemän metrin mitaisissa aluksissa riittää yksi ympärille näyttävä valkoinen valo. Soutuveneissä voi käyttää vaikkapa taskulamppua.Yli seitsenmetrisen aluksen kulkuvaloina tulee olla valkoinen mastovalo, punainen ja vihreä sivuvalo sekä valkoinen perävalo. Alustyypistä riippuen käytetään lisäksi erivärisiä lisävaloja, joihin tässä ei tarkemmin puututa.

Oikein vaikeissa olosuhteissa sumulla tai myrskyssä joudutaan joskus ajamaan ilman valoja häikäisyn takia. Tällöin tulisi kuitenkin aina välillä vilauttaa ajovaloja, jotta tulisi havaituksi.

REITIN VALINTA

Liikuessaan tutuilla vesillä saaristolainen ei välttämättä käytä niitä reittejä, jotka on merkitty merikorttiin. Toki hän kuitenkin valitsee reitin, jossa tietää karikoiden paikat, jotta osaisi ne kiertää. Hyvin karikkoisille vesille hän ei mene lainkaan. Aina kannattaa valita suojaisa reitti, jossa on mahdollisimman vähän aallokkoa. Varjorantaa on parempi ajaa kuin vastarantaa. Erityisesti vältetään paikkoja, joissa tiedetään olevan ristiaallokkoa.

Lähde: Raimo Lehtimaa - Hanna Nurminen: Saaristolaisen käsikirja. Kokemäki 1996.