luonto | historia | elinkeinot | liikkuminen | kestävä kehitys | kulttuurimaisema | kieli ja kirjallisuus | koululaisten lehti

 

KÄSITYÖT ja TEOLLISUUS

 

SAARISTORYIJYT

Katriina Siivonen

Saaristoryijy ei ole komea kukkaryijy salin seinällä tai korea rekiryijy kirkkoreessä. Ne ovat tekstiilejä, joiden arvo on haluttu tuoda näyttävästi esille niin saaristossa kuin sisämaassakin. Saaristoryijyn arvo on aivan muualla. Sitä ei tehty nähtäville asetettavaksi, vaan raskaan arkisen työn välineeksi. Se kertoo meille saariston elämästä satojen vuosien ajalta

Nukitetut viitat viikinkien veneissä

Viikingit toivat 800-luvulla Keski-Eurooppaan suuntautuneilta matkoiltaan tuliaisina kotiin siellä muodissa olleita nukkapintaisia viittoja, jotka tulivat viimeistään silloin käyttöön myös Skandinaviassa.

Nukitetut viitat olivat erinomaisia suojia avonaisissa veneissä pitkillä merimatkoilla. Päiväsaikaan ne suojasivat matkaajia viittoina. Yöllä he saattoivat käydä pitkäkseen veneen pohjalle levitetyn viitan päälle. Peitteekseen he vetivät toisen viitan ja nukkuivat kahden nukkapinnan välissä lämpimästi.

Viitat valmistettiin villasta, joka on tunnetusti kosteanakin lämmintä. Villainen tekstiili kestää paremmin kastumista ja suolavettä kuin talja, jonka nahkapinta kovettuu kastuessaan. Hyvin voikin kuvitella, kuinka nukkapintainen peite on joskus syntynyt taljan ideaa matkien: kankaaseen on kudottu karvapeite. Merimatkoilla taljaa käyttökelpoisempana se on vähitellen vakiinnuttanut asemansa matkaajien suojana.

Saaristoryijy - viikinkien perintöä

Juuri tällainen viitta tai peite on se, jota on myöhemmin kutsuttu saaristoryijyksi. Se on käyttöryijy, joka on suojannut pyynti- ja markkinamatkoilla veneillään kulkeneita saaristolaisia kylmyydeltä ja kosteudelta niin yöllä kuin päivälläkin.

Saaristoryijy oli nukitettu nurjalta puolelta. Nukkapinnan tehtävänä oli lämmittää, ei koristaa. Jos ryijyyn raskittiin värjättyä lankaa käyttää, kuviot tehtiin sen sileälle puolelle. Yleistä kuitenkin oli, että kovaan kulutukseen joutuneet saaristoryijyt oli kudottu yksivärisiksi värjäämättömästä lampaanvillasta.

Peitteistä seinävaatteiksi

Ryijyjä käytettiin peitteinä myös vuoteissa, silloinkin nukkapuoli alaspäin. Sileää päällipuolta koristeltiin ruuduin, raidoin ja vähitellen myös nukkakuvioin. Näin kehittyi kahdelta puolelta nukitettu ryijy, joka lämmitti nukkujaa ja koristi huonetta. Kun ryijyt nostettiin seinälle, nurjan puolen nukitus jäi vähitellen kokonaan pois. Siten käyttötekstiilistä syntyi meidän nykyisin tuntemamme koristeryijy.

Saaristoryijy katoaa

Nykyisin saaristoryijyjä on melkeinpä mahdoton löytää muualta kuin museoista. Niitä on käytetty veneissä vielä tämän vuosisadan alkupuoliskolla. Monisatavuotisen perinteen katkaisi viimein moottoriveneiden käyttö. Merimatkat lyhenivät niiden avulla ajallisesti eikä enää tarvinnut yöpyä matkalla. Saaristoryijy kävi tarpeettomaksi.