luonto | historia | elinkeinot | liikkuminen | kestävä kehitys | kulttuurimaisema | kieli ja kirjallisuus | koululaisten lehti

<== Otsikot
<== Maatalous

Luonnon monimuotoisuus =>

METSÄT

Metsällä on merkitystä kansallisen kulttuurimme perustana. Monille paikallisille yhteisöille metsään liittyvät perinteet ovat tärkeitä ja metsäympäristössä tapahtuvat toiminnat ovat edelleen oleellinen osa paikallista elämisen muotoa.

Suomessa merkittäviä hiilidioksidin sitojia ovat metsät ja suot. Ympäristöministeriön asettama hiilidioksiditoimikunta on laskenut kangasmaiden metsäekosysteemiin olevan sitoutuneena hiiltä n. 1 535 milj. tonnia ja turvemaihin n. 2 076 milj. tonnia. Vuodessa metsät sitovat hiilidioksidia n. 27 milj. tonnia Suomen vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen ollessa n. 80 milj. tonnia hiilidioksidiksi muunnettuna.

Metsäluonnon biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeä kansainvälisesti hyväksytty periaate. Metsät ovat uhanalaisille eliölajeille tärkein elinympäristö Suomessa. Yli 700 uhanalaista lajia (43 %) elää metsässä. Yli puolet metsien uhanalaisista elää lehdoissa. Lähes kaikki kangasmetsien uhanalaiset (86 %) tarvitsevat vanhoja metsiä.

Suojelullisesti arvokkaat pienkohteet

Paras keino suojella uhanalaisia lajeja on säästää niiden elinympäristöt metsätaloustoimilta. Seuraavat kohteet ovat ns. avainbiotooppeja eli erityisen arvokkaita elinympäristöjä, joissa uhanalaisten lajien esiintyminen on todennäköistä. Nämä kohteet tulisi aina säästää metsänhoitotoimenpiteiltä.

Lehdot ja rehevät lehtomaiset kankaat ovat viljavimpien maiden metsätyyppejä, joissa eliölajisto on runsaimmillaan. Uhanalaisista lajeista 23 % (394 lajia) on lehtoeliöitä. Lehtoja on vain noin 1 % metsäalasta. Ne ovat keskittyneet Etelä-Suomeen ja erityisten, ympäristöään rehevämpien lehtokeskusten alueelle. Saaristossa lehtoja on muinoin raivattu viljelymaiksi, joten vielä jäljellä olevat lehdot tulisi säilyttää.

Aarniometsät eli vanhat luonnonsuojelullisesti arvokkaat metsät ovat uudistuskypsyyden selvästi ylittäneitä eri tyyppisiä metsiä. Niiden mpuusto on yleensä lajistoltaan luonnontilassa ja vaihtelevan kokoista ja ikäistä. Kaikista uhanalaisista lajeista 13 % ja metsälajeista 30 % (215 lajia) on vanhojen kangasmetsien lajeja. Saaristossa aarniometsiä ei juurikaan enää ole kuin satunnaisia muutaman hehtaarin aloja.

Suot muodostavat noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta. Näistä on ojitettu n. 60 %, Etelä-Suomessa n. 85 %. Uhanalaisista lajeistamme 5 % eli 83 lajia on suoluonnon lajeja. Koko maassa uhanalaisia suotyyppejä on 12 ja alueellisesti uhanalaisia 15. Uhanalaisimmat suotyypit ovat lehtokorvet sekä lähes kaikki lettotyypit.

Harjumetsiä on kaikkialla maassamme, yhteensä n. 1.5 milj. hehtaaria eli 4.5 % maamme pinta-alasta.

Metsäpalo- ja kulotusalueet ovat harvinaisia koska nykyisin lähes kaikki metsäpalot sammutetaan. Luonnonoloissa metsät paloivat keskimäärin 100-200 vuoden välein. Moni kulolaji on jo kokonaan hävinnyt maastamme. Uhanalaisia metsäpaloalueiden lajeja, erityisesti kovakuoriaisia ja luteita, on 14 eli n. 2 % uhatuista metsäeliöistämme.

Pienvesiä ovat lähteet, purot, lammet ja pikkujärvet, jotka pääosin sijaitsevat metsäympäristössä. Koska niiden eliöstö on erikoistunut vallitseviin olosuhteisiin, se on erityisen herkkä muutoksille. Pienvesien läheisyydessä suoritetut avohakkuut, ojitukset, maanmuokkaus ja lannoitus voivat rehevöittää ja muuttaa olosuhteita ja pienilmastoa vaateliaille lajeille sopimattomiksi.

Kalliot ja jyrkänteet ovat luonnoltaan erikoisia ja ovat saaristoluonnolle luonteenomaisia.. Varjostavan metsän suojassa olevilla kalliorinteillä, jyrkänteen juurilla ja suppakuopissa on erityinen pienilmasto. Näissä olosuhteissa viihtyy runsas ja erikoinen lajisto. Kalkkipitoisten kallioalueiden kasvilajistossa on useita harvinaisuuksia. Uhanalaisia kalliolajeja on 157 (9,3 % uhanalaisista lajeista) Yli puolet uhanalaisista kalliolajeista on kalkinsuosijoita.

Perinnebiotooppeja ovat erilaiset, niityt, kedot, ahot, hakamaat, metsälaitumet ja kaskimetsät. Näihin ympäristöihin on aikojen kuluessa vakiintunut omaleimainen eliölajisto, joka vaatii hoidettua, riittävän avointa ja valoisaa elinympäristöä. Uhanalaisesta lajistostamme peräti 19 % eli n. 300 lajia on perinnebiotooppien lajistoa. Näistä tosin vain pieni osa on luettavissa metsäluontoomme kuuluviksi.

Suojelualueet

Jotta suojelualueet täyttäisivät tehtävänsä niiden tulee olla nykyistä suurempia, tasaisemmin jakautuneita ja lähempänä toisiaan. Liian pienet suojelualueet eivät kykene kattamaan kaikkien asukkaittensa elinpiirejä, joten niiden pinta-alaa on kasvatettava riittävästi. Riittävän laajojen suojelualueiden tulee yhdessä luonnonmukaisesti hoidettujen metsien kanssa muodostaa viherverkostoja, joita pitkin uhanalaiset eliöt voivat levitä. Tällaisen verkoston luomiseksi kunnat voivat tehdä keskenään yhteistyötä: eri kuntien luonnonsuojelualueet on järkevä perustaa siten, että verkko ei kunnan rajalla katkea.

Ympäristöystävällinen metsänhoito

Metsien hoidossa on tärkeää ottaa huomioon sekä vesien että maaperän suojelu.

Metsätalouden toimenpiteet, lähinnä ojitus, hakkuut, maanmuokkaus ja lannoitus aiheuttavat hydrologisia muutoksia metsäekosysteemissä. Samalla tapahtuu muutoksia myös valumavesien ainepitoisuuksissa. Hyvällä metsätalouden töiden suunnittelulla ja huolellisella toteuttamisella sekä tehokkaasti hoidetuilla kuhunkin tilanteeseen sopivilla vesienselkeytystoimenpiteillä voidaan vähentää merkittävästi metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta. Metsähallituksen laatimassa metsätalouden ympäristöoppaassa on ohjeita metsätalouden vesistönsuojeluun.

Metsätalouden toimet vaikuttavat vielä nykyään maan pH-arvoon enemmän kuin ilmansaasteet. Luonnonvaihteluun sopeutetulla metsänhoidolla, missä kaikki metsän- ja maankäsittely perustuu kasvupaikan olosuhteisiin, kuten ilmastoon, maan ravinteisuuteen ja kosteusoloihin, voidaan vaikuttaa ehkäisevästi ravinteiden huuhtoutumiseen ja maaperän happamoitumiseen.

Lähteet:
Luonnonläheinen metsänhoito. Metsänhoitosuositukset. Metsäkeskus Tapion julkaisu 6 1994.
Meriluoto, M. 1995: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Tunnistaminen ja hoitosuosituksia. Metsäkeskus Tapion julkaisu 12.

Metsät

Lyhyen tähtäimen tavoitteetEsimerkkejä toimenpiteistäVastuutahot
Suojeltujen metsien määrää lisätään.Vanhat metsät ja lehdot suojellaan.

Jokaisesta metsätyypistä suojellaan vähintään 10 %.

Kunnat, metsänomistajat, metsänhoitoyhdistykset
Talousmetsiä hoidetaan luonnonmukaisesti.Tehdään kattava metsänhoi- tosuunnitelma, joka on suhteutettu suojeltaviin alueisiin.

Avainbiotoopit säästetään.

Jätetään suojavyöhykkeet vesistöjen rannoille.

Lehtipuuvaltaiset metsät säästetään: lehtipuut vähentävät maaperän happamuutta ja lisäävät monimuotoisuutta.

Suositaan metsän uudista- mista luontaisesti.

Metsänhoitoyhdistykset, metsänomistajat
Talousmetsiä hoidetaan ympäristöystävällisesti.Vähennetään metsätalouden aiheuttamia ravinne- huutoumia esim. vältetään lannoitusta ja torjunta- aineita, käytetään vesien- selkeytysmenetelmiä.

Käytetään kasviöljyjä metsäkoneissa.

Metsänhoitoyhdistykset, metsänomistajat
Säilytetään biologinen monimuotoisuus.Katso luku "Biologinen monimuotoisuus".
Pitkän tähtäimen tavoitteet
Kunnilla on kattava metsien- suojeluverkosto.

Kaikki kunnan alueella olevat talousmetsät täyttävät tulevat metsäsertifiointikriteerit.

Sivun alkuun