PALKINTO
Voitat 1000 USA:n dollaria esittämällä vastaväitteen joka kumoaa putoavan tilan teorian, joko kokonaan tai huomattavan osan siitä. Voit esimerkiksi löytää teoriasta jonkin sisäisen ristiriidan tai väitteen joka on ristiriitainen jonkin tutkimustuloksen kanssa.
Palkinto maksetaan ensimmäiselle pätevän vastaväitteen esittäjälle. Jos epäilet että palkinnon maksamisesta ei ole takeita, tässä tietoa itsestäni. Olen 61-vuotias neljän aikakauslehden kustantaja ja päätoimittaja, ja Suomessa olen varsin tunnettu henkilö. Maineeni ei sallisi sitä, etten pitäisi lupaustani.
NEWTONIN PAINOVOIMA
Suuri fyysikko Isaac Newton loi painovoimalle matemaattisen mallin, joka on yhä käytössä. Keskeinen ajatus on että massat vetävät toisiaan puoleensa, ja niiden välillä täytyy olla jokin voima.
Minkälainen mekanismi tarvitaan, että tuo olisi mahdollista? Se vaatisi että jokainen maailmankaikkeuden atomi olisi jatkuvassa vuorovaikutuksessa kaikkien muitten atomien kanssa, ja vuorovaikutuksen pitäisi vaikuttaa välittömästi, ajatuksen nopeudella.
Sillä mallilla ei voi olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tarvittiin parempi selitys.
EINSTEININ PAINOVOIMA
Avaruuden kaareutuminen oli loistava ajatus. Massojen välistä vetovoimaa ei ole olemassa. Kappaleet avaruudessa ovat vapaassa putoamisliikkeessä, eikä mikään voima vaikuta niiden liikkeisiin. Putoaminen painovoimakentässä on suhteellista kiihtyvyyttä, ei todellista. Kappaleet liikkuvat suoraan eteenpäin vakionopeudella. Mutta itse avaruus ei ole suoraviivainen.
Mutta ongelmiakin on. Kun pudotamme kolikon, putoaako se siksi että aika etenee eri nopeuksilla sen ylä- ja alapinnalla? Meidän pitäisi uskoa tuo, jos hyväksymme Einsteinin selityksen avaruuden kaareutumiselle. Selitys vaatisi gravitaatiomassan kaikkien atomien vuorovaikutusta ympäröivän avaruuden kanssa, valovuosien etäisyydellä. Tarvitsemme edelleen vuorovaikutusta, joka tapahtuu ajatuksen nopeudella.
Painovoiman selittäminen tuntuu mahdottomalta, mutta sille täytyy olla olemassa ratkaisu. Painovoiman välitysmekanismi on suurin ongelma. Jos sellainen löytyisi, se olisi ristiriidassa muitten tunnettujen fysiikan lakien kanssa. Mitään välitysmekanismia ei voi olla olemassa.
Umpikujaan on ratkaisu, mutta vain yksi.
Kappaleet painovoimakentässä eivät oikeasti putoa eikä niihin vaikuta mikään voima. Ainoa mahdollinen selitys on että itse tila putoaa gravitaatiomassaan, tarkemmin sanoen atomin protoniin. Kappaleet painovoimakentässä vain näyttävät putoavan, ja niiden liikkeen kiihtyvyys on suhteellista. Tilan putoaminen saa aikaan sen, että avaruus gravitaatiomassan ympärillä kaareutuu. Suhteessa avaruuteen kappaleet liikkuvat suoraan eteenpäin vakionopeudella.
TILAN PUTOAMINEN MATEMAATTISESTI
Kun tila putoaa gravitaatiomassaan 360 asteen avaruuskulmassa, sitä voidaan matemaattisesti kuvata kutistuvana pallona. Seuraava yhtälö on voimassa.
aA = vakio
jossa A on pallon pinta-ala jollakin etäisyydellä gravitaatiomassasta, ja a on putoavan tilan kiihtyvyys tuolla etäisyydellä. Eri taivaankappaleilla on niiden massasta riippuva aA-vakio. Maan aA-vakio on 5,015 x 1015 m2 / s2. Maan massa (M) saadaan siitä kiloina yhtälöllä
M = aA / 4πG
Siitä saadaan myös
a = GM / r2
eli painovoima on käänteisesti verrannollinen etäisyyden neliöön.
Putoava tila on atomin ominaisuus. Sillä ei ole mitään tekemistä ns. eetterin kanssa. Eetteri tarkoittaa paikallaan pysyvää avaruutta, johon taivaankappaleitten liikettä voisi verrata. Putoava tila ei ole ainetta, eikä se käyttäydy aineen tavoin: esimerkiksi samassa avaruuden pisteessä tila voi pudota eri suuntiin esteettä.
AIKA JA AVARUUS
Aika on absoluuttinen, ja vapaassa putoamisliikkeessä kaikki maailmankaikkeuden atomikellot näyttävät ajan kulkevan yhteneväisesti. Mutta ne toimivat virheellisesti, kun vapaasta putoamisliikkeestä poiketaan. Kiihtyvyys vaikuttaa atomikellon toimintaan, mikä on todettu mittauksin sentrifugissa. Vapaassa putoamisliikkeessä ei todellista kiihtyvyyttä ole.
Puna- ja sinisiirtymät, kappaleen liikkeestä tai painovoimasta aiheutuvat, tarkoittavat aina valonnopeuden muuttumista.
Lue lisää ajasta ja avaruudesta
VUOROVESIVOIMA
Kun kappaleet ovat vapaassa putoamisliikkeessä, mikään voima ei vaikuta niihin. Mutta kun liike poikkeaa vapaasta putoamisliikkeestä, sen täytyy aiheutua jostakin voimasta. Sellainen voima on olemassa, ja nimitän sitä vuorovesivoimaksi (vanha termi, mutta nyt uudessa laajemmassa merkityksessä). Taivaanmekaniikassa on silloin kaksi vaikuttavaa tekijää: painovoima (ei voima) ja vuorovesivoima. Maanpinnalla se voima todetaan mm. vuorovesien liikkeenä. Maan pitäisi kiertää Aurinkoa tasaisella nopeudella, mutta Kuun vaikutus estää sen. Maa poikkeaa vapaasta putoamisliikkeestä, ja suurimmillaan poikkeama on kahdesti kuukaudessa, silloin kun Maa, Kuu ja Aurinko ovat likipitäen samassa linjassa. Silloin myös vuorovedet ovat voimakkaimmillaan.
Vuorovesivoima näkyy taivaanmekaniikassa monin eri tavoin. Planeettajärjestelmä ei ole täydellinen ikiliikkuja vaan se menettää hitaasti energiaansa. Siitä kertovat Merkuriuksen (ja muidenkin taivaankappaleiden) perihelikiertymät.
Vuorovesivoima on syy kaikkiin poikkeamiin vapaasta putoamisliikkeestä. Kun seisomme maanpinnalla, meihin kohdistuu vuorovesivoima.
PAINOVOIMA JA ATOMI
Tila putoaa atomiin. Painovoima ja atomi ovat saman asian kaksi puolta, joista kumpikaan ei voisi olla olemassa ilman toista. Mutta mihinkään olemassa olevaan atomin malliin tätä ei voi sovittaa.
Atomin ydin on musta aukko, ja mustaan aukkoon pudotessaan putoava tila kiertyy spiraaliksi. Tätä spiraaliksi kiertynyttä osaa nimitän elektronikentäksi (uusi termi). Elektronikenttä on sama kuin elektroni.
SÄHKÖ JA MAGNETISMI
Kun sähkön ja magnetismin ominaisuudet käytännössä tunnetaan, uusi atomin malli tekee mahdolliseksi niiden tarkat määritykset.
Magnetismi on elektronikentän tasapainotila tai se hetki jolloin kenttä ohittaa tasapainotilan.
Elektronikenttä on spiraali atomiytimen ympärillä, mutta se ei voi olla samanlainen 360 asteen avaruuskulmassa. Spiraalin täytyy muuttua pyörteeksi “napa-alueilla”. Näin syntyy magneettisuus napoineen, ja kaikilla maailmankaikkeuden atomimagneeteilla pyörimissuunta on sama. Vastakkainen suunta tarkoittaisi antimateriaa.
Sähkö on elektronikentän poikkeama tasapainotilastaan.
Jos kenttä saatetaan värähtelyliikkeeseen, se vapauttaa energiaa sähkömagneettisena säteilynä. Tällöin elektronikentän sähköinen ja magneettinen tila vuorottelevat. Säteilyn eri aallonpituudet aiheutuvat elektronikentän spiraalirakenteesta.
VETYÄ RASKAAMMAT ATOMIT
Yllä on kuvattu atomia joka koostuu protonista ja sitä ympäröivästä elektronikentästä. Jos atomissa on useampia protoneja, niillä jokaisella on oma elektronikenttänsä. Eri kentät eivät kuitenkaan millään tavoin häiritse toisiaan, koska samassa avaruuden pisteessä tila voi pudota eri suuntiin esteettä.
SÄHKÖVARAUS
Teoria johtaa yllättäviin johtopäätöksiin, jotka kuitenkaan eivät ole ristiriidassa tutkimustulosten kanssa: Kun atomi on magneettisessa tilassa, sen osasilla ei ole sähkövarausta lainkaan! Ja sitten: Sähköinen vaikutus esiintyy vain protonin ja elektronin välillä. Kaksi protonia tai kaksi elektronia eivät hyljeksi toisiaan.
Kun atomi on sähköisessä tilassa, sen ydin muodostaa yhden yhtenäisen varauksen, jonka suuruus on riippuvainen protonien määrästä.
Kun atomi ja painovoima ovat saman asian kaksi puolta, eikä kumpikaan voi olla olemassa ilman toista, siitä seuraa että vapaita protoneja tai vapaita elektroneja ei ole olemassa.
SÄHKÖVIRTA
Sähkövirta on selitetty vapaitten elektronien liikkeeksi, mutta selitys on mahdoton. Mitä tapahtuu johtimessa, jossa on jännite? Miten se eroaa johtimesta, jossa jännitettä ei ole? Teoria on varmasti virheellinen, jos se ei osaa tähän vastata.
Kun atomi sähköistyy, se venyy säikeen muotoiseksi. Säikeen päitten välillä on sähköinen jännite. Mm. jännitteisessä johtimessa atomien muoto muuttuu sellaiseksi. Kun virta kytketään päälle, johtimessa tapahtuu ketjureaktio peräkkäisten atomien suunnassa. Elektronikenttä irtautuu atomin ytimestä ja valloittaa läheisimmän atomin ytimen, joka samalla hetkellä menettää oman elektronikenttänsä seuraavalle atomille jne. Tämä tapahtuu siksi, että atomit pyrkivät tasapainotilaansa. Ketjureaktio etenee lähes valonnopeudella, paitsi johtimessa myös esimerkiksi salamassa.
Miten pitkäksi säikeeksi atomi voi venyä? Mitään ylärajaa ei ole olemassa. Hiukkaskiihdyttimissä ja tähtien sähköisissä purkauksissa niiden mitta venyy rajattomasti.
RADIOAKTIIVISUUS
Radioaktiivisuus on yksi suurista mysteereistä. Tässä ratkaisuehdotus, joka ei kuitenkaan olennaisesti liity putoavan tilan teoriaan.
Kun tähtien kuumuudessa ja paineessa atomien ytimet yhtyvät raskaammiksi ytimiksi, yhtyvillä ytimillä pitää olla valtava nopeus. Se nopeus ei voi mihinkään kadota, vain luonne muuttuu. Entinen liikenopeus muuttuu uuden suuremman ytimen osasten kiertonopeudeksi ytimessä. Nopeudet ovat sitä suurempia mitä raskaammasta alkuaineesta on kysymys.
Radioaktiivisen aineen puoliintumisaikaan ei voida millään tunnetuilla kemiallisilla tai fysikaalisilla keinoilla vaikuttaa. Ja ytimen sisäisiin nopeuksiin ei voida. Mutta raskaat ytimet eivät ole täydellisiä ikiliikkujia, ne menettävät energiaansa ja alkavat hajota.
Selitys on piilossa olleen liikenopeuden vapautuminen.
PIMEÄ AINE
Avaruuden eetteriä ei ole olemassa. Se olisi paikallaan pysyvä tila, johon taivaankappaleitten liikettä voisi verrata. Tämä koskee kaikkia liikkeitä, myös pyörimis- ja kiertoliikkeitä.
Eräissä galakseissa on kiertävien tähtien nopeuksista tehty havaintoja, jotka ovat painovoimalakien vastaisia. Galaksin uloimmat tähdet voivat pysyä galaksin keskuksen suhteen paikallaan tai kiertää keskusta väärään suuntaan. Mitään järjellistä selitystä ei ole löydetty, ja siksi on alettu etsiä pimeää ainetta avaruudesta. Se olisi ainetta joka on havaintolaitteille näkymätöntä. Kuitenkin, noille ristiriitaisille havainnoille on yksinkertainen selitys, eikä mitään pimeää ainetta tarvita.
Mihin muuhun galaksin puörimisen nopeutta voisi verrata kuin eetteriin! Asettamalla oma havaintolaitteemme sopivaan pyörintäliikkeeseen voimme todeta että tutkittavan galaksin kaikki tähdet kiertävät samaan suuntaan ja painovoimalain edellyttämillä nopeuksilla.
TUTKIMUSMATKA
Avaruudesta saa paremman käsityksen kun sitä tutkii oikeasta perspektiivistä. Oikea perspektiivi on se, jossa emme koe minkään voiman vaikuttavan meihin, siis vapaa putoamisliike. Tehdään tutkimusmatka neliulotteiseen avaruuteen (putoava tila on neljäs ulottuvuus).
Leijut paikallasi jossain avaruudessa. Näet kaukaisuudessa pisteen, joka alkaa suureta. Tunnistat sen planeetaksi joka näyttää lähestyvän sinua kiihtyvällä vauhdilla. Et voi tehdä muuta kuin odottaa ja pelätä pahinta.. Mutta planeetta ei sittenkään osu ihan kohti, se sivuuttaa sinut lähietäisyydeltä. Ja varsin kummallinen asia tapahtuu, sillä ohitushetkellä se muuttaa suuntaansa. Sinä olit koko ajan paikallasi, eikä edes hiuskarva päässäsi heilahtanut. Jos olisit ollut unessa, et olisi tiennyt mitään koko tapahtumasta.
Muutetaan tapahtumaa siten, että kaksi planeettaa lähestyy sinua eri suunnista. Onneksi ne eivät tälläkään kertaa osu, vaikka molemmat kulkevat aika läheltä. Säilyykö taas leijuva rauhallinen olotilasi entisellään? Tällä kertaa ei. Joudut aikamoiseen kieputukseen, ja se aiheutuu vuorovesivoimasta.
Kun leijut avaruudessa, voit liikkua lähes valonnopeudella johonkin verrattuna tai olla paikallaan, mitään eroa ei tässä suhteessa ole, etkä ole siitä tietoinen.
Kiitos
Henry Haapalainen
Voit lähettää kommenttisi kirppu@kolumbus.fi