Taavi Kilpi kirjoittaa parkki Kaitaisen ensimmäisestä matkasta:

..Toinenkin piinasyksy koettiin Lypyrtissä parin vuoden kuluttua edellisestä, kun parkki Kaltainen oli valmistunut ja neitsytmatkallaan törmäsi sumuisella Suomenlahdella hollantilaiseen laivaan, joka sokerilasteineen häipyi meren upiin. Tässä haaverissa ei ihmishenkiä menetetty, vaan hollantilaiset pelastettiin Kaltaisen kannelle ja vietiin turvaan Tallinnaan, missä annettu meriselitys todisti vian olleen vieraissa. Tapahtuma sai kuitenkin pahan käänteen, kun Kaitainen saapui määräsatamaansa Amsterdamiin. Siellä se joutui makaamaan pidätettynä, kun hollantilaiset nostivat oikeusprosessin ja vaativat menetetystä laivastaan ja sokerilastistaan korvausta, joka oli kolminkertainen parkki Kaltaisen arvoon nähden. Tämä aiheutti retareille ankaran taloudellisen piinan, sillä se olisi merkinnyt yhtiölle konkurssia. Pahimman piinan koki kuitenkin kapteeni yksin ajatustensa kanssa vieraalla maalla itsesyytösten piiskaamana: … pimeyttä vilhi silmiini, näin omaiseni, sukulaiseni ja ystäväni tähteni talonsa menettäneinä, näin oman tulevaisuuteni alkuun murskattuna ja haaksirikon ajeluilla, ajattelin kivulla ja kärsimyksellä sitäkin, että hyvässäkin. tapauksessa ja korvausvaatimuksen rauetessa saisin laivoineni ja miehistöineni maata laiskana ja toimettomana parhaana purjehduskautena." -(Tätä tapausta kosketteleva lainaus Kirkolle -romaanista).

Onneksi asianomaisille ja onneksi koko Kustavin merenkululle oikeus vapautti Kaitaisen kaikesta vastuusta. Amsterdamin alennustila helpottui kapteenin kohdalta jo ennen oikeuden päätöstä, kun laiva maaliskuun alussa 1867 vapautettiin 2000 guldenin takuuta vastaan karanteenista ja se pääsi jatkamaan purjehduksiaan. Tämän jälkeen Kaltainen tuotti osakkailleen paljon iloa.

Nämä kaksi tapausta - Arvan haaksirikko ja Kaitaisen haaveri - antoivat vakavat varoitukset, mutta ne eivät säikyttäneet uusista yrityksistä. jollin lähivuosina pääsivät vauhtiin Lypyrtissä.

 Lähde:

• Taavi Kilpi: Kylä väylän varrella