Parkkilaiva Elna (Kosack)

- 1880 Raumalla rakennusmestari
Emmanuel Urnbergin johdolla rakennettu kuunariparkki joka
myöhemmin muutettiin parkiksi.
- 217 nrt, pituus 36,29
- 1890 raumalaiskauppias Paul Isak Salmen myi aluksen raumalaiselle J.W. Söderlundille 30 000
markan hintaan
- 1892 se lähti Raumalta puutavaralastissa marraskuun 20. päivänä. Samalla matkalla
Kosack tosin koki joitakin vastoinkäymisiä: Kattegatissa laiva törmäsi yhteen
englantilaisen höyrylaivan kanssa ja joutui Göteborgiin korjattavaksi. Aluksen
päällikkönä toimi uusikaupunkilainen merikapteeni C. Ahlsvik.
- 1898 ajoi karille Isokarin lähettyvillä. Pääsi irti kun osa painolastista oli
heitetty mereen ja kykeni päällikkönsä merikapteeni P. Berglundin johdolla
purjehtimaan Uuteenkaupunkiin korjattavaksi
- 1902 Laivan nimi oli ennen "Kosack". Laiva ajoi
tanskalaisen majakkalaivan kanssa sumussa yhteen ja pakeni paikalta, jolloin myös laivan
nimilaudat vaihdettiin ja laivasta tuli "Elna". Myöhemmin Raumalla alus
muutettiin varovaisuus syistä parkkilaivaksi.
- 1905 aluksessa oli hetken omistajana myös
John Nurminen
- 1905 myytiin Uuteenkaupunkiin.
-

- Varustajana mm. Knut Wallin,
J.K. Ahlsten ja
myöhemmin J.A. Malén.
- Aluksen uusikaupunkilaisia päälliköitä:
- Frans Söderlund
- K.S. Ahlsvik
- J.G. Sillsten
- M.A. Grönqvist
- V.A. Lindfors
- A.W. Barck
- 1917 alus siirtyi Uudenkaupungin
Laiva Oy:n omistukseen
- 1925 elokuun 19 haaksirikko Itämerellä Hiidenmaan korkeudella laivan ollessa matkalla
Kotkasta Tanskaan. Alla lainaus Kaiku Varjosen kirjasta, Meren ja Jumalan armoilla:
Kohtalokkaalle matkalleen parkkilaiva Elna lähti 15.
elokuuta 1925. Alkumatka meni melko mukavasti, mutta tilanne alkoi käydä vaikeaksi; 19.
elokuuta oltiin pohjoisella Itämerellä Hiidenmaan korkeudella, luoteistuuli kiihtyi 5-6
bf:iin, siis sivumyötäinen (oikealta). Purjehdittiin kilpaa erään ahvenanmaalaisen
4-mastoisen kaljaasin kanssa. Elna oli luonnollisesti kallistunut vasemmalle ja kansilasti
(ohutta lautaa) kastui pahasti painopisteen siirtyessä vasemmalle. Oli vähennettävä
purjeita, mutta Elnan kallistuma pysyi uhkaavan suurena.
Kello 20.30 havaittiin, että Elna oli saanut vuodon,
lastiruumassa oli paljon vettä, mutta aluksen kallistumasta johtuen ei vettä voitu
pumpuilla nostaa. Oletettiin, että turvonnut ruumalasti mursi reunakannen, josta vuoto
suureni. Osa kansilastia heitettiin mereen ja kaikki purjeet "pärjättiin".
Purjehdittiin pelkillä mastoilla ja kilpapurjehtija häipyi näkyvistä.
Täydellinen haaksirikko oli ilmeinen, mikä koski
vastuuntuntoiseen päällikköön kovasti. Perämies Leinon toimesta käännettiin alus
vasemmalle halssille siinä toivossa, että kova tuuli työntäisi Elnan pystyyn, mutta
yritys oli turha. Sitten kuului komento: "Riki yli". Se kävi nopeasti, osa
"taljareepeistä" ehdittiin katkaista ennen kuin ne itse katkesivat'.
Samanaikaisesti kun takila kaatui, kallistui laivakin vasemmalle, siis tuuleen, aivan 90'
ja viimeinenkin kansilasti vieri mereen.
Laivan kaatuessa irtosi pelastusvene skanssin katolta
ja putosi mereen alassuin ja niin kauaksi, ettei sitä voitu tavoittaa. Väestö pääsi
siirtymään pitkin aluksen kylkeä mereen vierineen kansilastin päälle. Lautakasa pysyi
koossa puolisen tuntia takilan köysistön sitoessa sitä alusta vasten. Kansilastin
päällä ollut pikkuvene (ruuhi) oli siirtynyt lautojen mukana, sieltä miehet saivat
turvapaikan, tosin kehnon sellaisen.
Vanhan kokeneen Jaakko Saarisen neuvokkuudella tehtiin
laudoista lautta, jonka varaan ruuhi nostettiin ja sidottiin lujasti kiinni, köyttä kun
oli vaikka millä mitalla. Pieneen veneeseen sulloutuneina ja lautoja airoina käyttäen
pääsivät kahdeksan miestä ja yksi nainen hylkyä ympäröivästä sotkusta avoveteen.
Laiva kääntyi ylösalaisin, köli päin taivasta.
Ruuhessa ei ollut edes sankoa tai auskaria, vaan vesi
oli tyhjennettävä sydvesteillä ja muilla hatuilla, mitä kullakin sattui olemaan.
Kuitenkin kaikki pysyivät veneessä, jopa hengissäkin. Kun aamu valkeni, huomattiin
että heidän varsinainen pelastusveneensä makasi kumollaan parin sadan metrin päässä.
- Tuuli osoitti hiukan laantumisen merkkejä, joten
pyrittiin pelastusveneen luo ja päästiinkin aikaa myöten. Pelastusvene saatiin pystyyn
kahden uimarin toimin ja veneessä olevin varustein se saatiin aikanaan tyhjäksi.
Iltapäivällä siirryttiin pelastusveneeseen, jolloin eläminen näytti pikkasen
valoisammalta. Olihan pelastusveneessä sentään makeaa vettäkin, mitä oli eniten
kaivattu.
Muutaman tunnin kuluttua sattui saksalainen
höyrylaiva Amisia tulemaan pohjoisesta, huomasi hädänalaiset, pelasti heidät ja vei
Holtenauhun Saksaan. Täältä parkkilaiva Elnan viimeinen väestö matkusti 23.8 Kielin
kautta junalla Stettiniin ja edelleen Ariadnella Helsinkiin.
Kuunariparkki Kosackin - parkkilaiva Elnan retket
olivat päättyneet kestettyään 45 vuotta.
- Alus hinattiin Visbyyn Gotlantiin, missä jäi hylyksi.
- Kirjoituksia U:gin Sanomissa:
- 04.05.1905 Laivakauppa. Merikapt. J.K. Ahlsten, J.A. Malén ym. osti Raumalta Kuunari
Elnan
- 19.10.1909 Parkkilaiva Elna vaarallisella matkalla.
- 10.03.1917 Laivahuutokauppa 21.03.1917 Elna (Kosack) rak. 1880
- 09.09.1920 Parkkilaiva Elnan haaksirikkoutunut Ahvenanmaan saaristossa.
- 12.03.1921 Elnan haaksirikko (Ahvenanmerellä)
- 29.12.1921 Parkkilaiva Elna myrskyn kourissa Atlantilla. laiva saanut vuodon.
- 25.08.1925 Haaksirikko. Kokonaan menetetty Uudenkaupungin Laiva Oy:n parkkilaiva Elna
Gotlannin itäpuolella.
- 01.09.1925 Parkki Elnan haaksirikko Itämerellä.
- 12.11.1977 MIJ: Vanha ankkuri löytyi Lyökistä (parkki Elna?)
- Lähteet:
- Varjonen Kaiku: Meren ja Jumalan
armoilla
Uudenkaupungin viimeiset purjelaivat 1914-1942
Uudenkaupungin Kirjapaino Oy. Uusikaupunki 1976
- Jussila Niilo: Uudenkaupungin laivat Uusikaupunki 1987.
Uudenkaupungin Kirjapaino Oy. ISBN 951-99912-9-8
- Jussila Niilo: Merenkulkijoita ja laivanvarustajia Uudestakaupungista.
Uudenkaupungin Kirjapaino Oy
1984. ISBN 951-99551-4-3
- Hella Tenho: Länsisuomalaista merenkulkuperinnettä
Newprint Oy 2001 ISBN 951-26645-4-8
- Karttunen Ilkka, Pietikäinen Matti, Suopanki
Marja-Liisa: Uljaksen vanavedessä. John Nurmisen Säätiö. ISBN
952-9745-24-9
26.12.2006
|
|