Suomen Standardisoimisliiton julkaiseman standardin SFS-EN 28601 (1993-vuodelta) mukaan olisi päivämäärät niin kuin kellonajatkin ilmaistava pienenevien aikayksiköiden mukaisessa järjestyksessä:

  ensin vuosiluku (vuosituhat, vuosisata, vuosikymmen, vuosi),
        sitten kuukauden numero,
              lopuksi kuukaudenpäivä

    Esimerkiksi  "1940.3.13"  tarkoittaisi talvisodan päättymispäivää.  Tässä luonnollisessa esitystavassa ilmaisee joka ainoa noista seitsemästä numerosta pienempää ajanyksikköä kuin edellinen numero – näinhän on käytäntö aina ollut kellonaikojakin merkittäessä (esim.  12.35).
    Tämmöinen järjestys perustuu lisäksi normaaliin kielenkäyttöön, jossa suurempi ajanyksikkö edeltää pienempää:


viime vuoden maaliskuussa
tämän kuun yhdeksäntenä päivänä

Järjestyksen logiikka:  Päivämäärähän tarkoittaa aina jotain tiettyä päivää, jona on esim. tapahtunut jotakin, eli kielenkäytön päivämääräilmauksessa on kieliopillisena pääsanana päivä; muut tätä tarkentavat määritteet eli kuukausi ja vuosi ovat nimenomaan sen määritteitä eli attribuutteja – ja suomessa on attribuutin paikka normaalistikin pääsanan etupuolella!  Mainittakoon, että myös muissa kielissä, joissa attribuutin paikka on pääsanan edessä, kuten unkarissa ja kiinassa, on käytössä juuri "1940.3.13"-mallinen päivämämäärien merkintätapa.  Tämä järjestys alkaa voittaa kansainvälisestikin yhä enemmän alaa (ks. esim.
Sotakuvat).

Nykyisin Suomessa usein käytetty ilmaisutapa  "kahdeksantenatoista elokuuta 2006"  ei ole oikein luonnollinen, sillä siinähän koetetaan vain noudattaa nurinkurista numeroilmaisua  "18.8.2006".


Kymmenyspilkku