Pahikkala-nimi juontaa juurensa Mynämäen Pahikkalan kylän Pahikkalan talosta.  Allekirjoittaneella on tämä sukunimi, koska isäni oli talosta kotoisin.
   Mynämäen Pahikkalasta ovat vanhimmat kirjalliset tiedot 1500-luvun alusta.  Niilo ja Pekka Heikinpoika myivät tilan 1530.3.15 tuomiokapitulin kaniikin Antti Jaakonpojan veljen lapsille.  Tätä ennen oli tila ollut kolme vuotta autiona.  Sitten oli tila 1536.5.30 päivätyllä lahjakirjalla annettu palkkioksi Antti-kaniikille, joka oli 1526 ollut Eerik Flemingin seuralaisena diplomaattisissa tehtävissä Moskovassa.  Tila sai lahjoituksena rälssioikeuden, ja oli sittemmin Pyheen kartanon Maunu Niilonpojan omistuksessa.  Maunu luovutti tilan Kustaa Vaasalle velan suorituksena.  Sitten joutui Pahikkala Juhana III:n lahjana 1577.1.1 hänen aviottomalle tyttärelleen Sofia von Gyllenhielmille ja sen jälkeen tämän pojalle Jaakko de la Gardielle eli Laiska-Jaakolle.  [PERÄLÄ VÄINÖ: Mynämäki 1260–1960.  Turku (1963).]
   Erikoinen Pahikkala-nimi esiintyy talon nimenä myös Keski-Pohjanmaalla Kalajoen pitäjässä.  Tästäkin talosta on dokumentteja jo 1500-luvulta.  Kalajoen Pahikkala sijaitsee Kalajoen suussa olevassa Pohjankylässä, joka yhdessä vastarannalla olevan Etelänkylän kanssa on pitäjän vanhin, syntynyt viimeistään 1300-luvulla [HUURRE & VIRRANKOSKI & VILKUNA: Suur-Kalajoen historia I.  Kokkola (2. painos 1988).]
   Vaikuttaa kummalliselta, että kahdella kaukana toisistaan olevalla paikkakunnalla on samannimiset ikivanhat, esihistorialliset talot.
   Arvoituksen ratkaisu löytyi vasta 2004-vuonna KALEVI WIIKIN Suomalaisten juuret kirjasta (Jyväskylä 2004), jossa selvitetään mm. Keski-Pohjanmaan asutushistoriaa.  Sen mukaan on tälle alueelle tullut uudisasutusta Lounais-Suomesta, Etelä-Pohjanmaalta, Hämeestä ja Ruotsista 1100-luvulta alkaen.  Kalajoen vakinainen asutus on syntynyt 1200- tai 1300-luvulla.  Lounaissuomalaiset tulijat olivat Vakka-Suomesta ja Ala-Satakunnasta.  Vielä nykyäänkin on Keski-ja Pohjois-Pohjanmaan murteissa selviä lounaissuomalaisia piirteitä (esim. lyhy(vä) ‘lyhyt’, ohu(va) ‘ohut’) ja lounaissuomalaisia sanojakin (turvas, kois, vahe, rauma).  On siis hyvin ilmeistä, että Kalajoen Pahikkalan talon on perustanut joku Mynämäen Pahikkalan poika, ehkä jo 1200-luvulla, koska Pahikkala oli joen suusta lukien neljäs talo.  Mynämäen Pahikkaloilla onkin ollut perimätietona, että joskus "sata tai kaksi sataa vuotta" takaperin on Pahikkalasta muuttanut joku Pohjanmaalle.  Ajoitus vain on ollut pielessä!
   Kun Kalajoen Pahikkala on viimeistään 1300-luvulta, täytyy Mynämäen emätalon olla huomattavasti vanhempi.  Pahikkalan kylästä onkin löytynyt komea musta kivikirves ja kylässä on pienellä Pappistenmäellä muinaishautoja.  Johtuukohan mäen nimi em. Antti-papista?  Mäen juurelta lähtee pieni Pappistenoja, joka laskee Laajokeen.