aamuline(n)  ’aamiainen; aamuinen’
 aamuste(n)5  ’aamulla’ (vrt. ehtoste(n))
 aatunuˣ (mon. part. aatunui)  ’tottunut, piintynyt, urautunut’ [vrt. vir. aduda]
 aa-tutuma(n)  ’tutumaan, nukkumaan’
 aellaˣ  ’ajella’
 aettuˣ  ’ajettua’
 aevastuttaˣ  ’aivastuttaa’ (esim. Mun rupes aevastuttamaŋ kovi)
 aevos  ’aikoihin, aikaan’; vrt. näit-aevoi (esim. See oli jo kuuðe aevos)
 ahðe(ˣ)  ’rinne, törmä, mäki’
 ahnettuˣ  ’ahnehtia’
 ahtimus  ’ahdas, tukala paikka; tungos’
 ahvena  ’ahven’
 ài  ’vai niin’ (kiinnostunut reaktio uuteen tietoon)
 ai-jee  ’vai niin’ (reaktio epämieluisaan tietoon)
 aikanas4  ’ajoissa; aikoinaan’
 aikka, aikka päivi(n)  ’aikoja sitten, kauan sitten’   {Ks.
erikoiskahdennus.}
 aikkaloitaˣ  ’aikailla, vitkastella’ (esim. Älä aikkaloittes siäl!) [vrt. vir. aeglane]
 aikkane(n)  ’aikainen, varhainen’
 ai(n)  ’aina’ (esim. Niinai 'niin aina, niinpä')
 ainua  ’ainoa’ [vir. ainus]
 ajaˣ  1º ’ajaa’;  2º ’sulloa, syytää’;  3º ’mennä, johtaa, viedä’ (esim. Kyl see siihe aja, et kaik rahak kuluva)
 a(j)elttuˣ  ’ajelehtia, olla missä milloinkin’ [vrt. vir. ael(e)da]
 akitaˣ  ’hallita, hillitä, hoitaa’
 akkuna  ’ikkuna’ [vir. aken : akna]
 al  ’alla; alle’ postp. (omistusliitteell. allan, allas, ...)
 alalas  ’aloillaan’
 alasmäki  ’alamäki’
 alaskätine(n)  ’viettävä’
 alassuite(n)  ’alassuin’
 alaste(n)  ’alasti; vähissä vaatteissa’
 alemaltta  ’alempana; alemmalta; alemmaksi’
 alhane(n)  ’alhainen; alempiaan vieromaton ihminen’
 alkkappääl  ’alkajaisiksi’
 alkkate(n)  ’alkaen’
 allikko  ’vesikuoppa’ (esim. kura-allikko) [vrt. vir. allikas]
 alumaine(n), alimaine(n)  ’alimmainen’
 alusta  ’kellarikerros; alapuoli’
 alvari(n)  ’alituisesti’
 ammolas  ’ammollaan; ammolleen’ [vir. ammuli]
 anttaˣ  ’antaa; saada (esim. Kyl sitä anno tahkota ’Kyllä sitä sai hangata’; vir. Küll seda nühkida andis) [vir. anda]
 antteks-see  ’vähät siitä, ei se vielä mitään’ (esim. No antteks-see, muk ko o viäl nii upilaiskaki!)
 apaja  ’aukea’
 apilja  ’apila’
 arkken (gen. arkkeme(n)), arkkia  ’arkipäivä’ (esim. Tääl tehðän töit pyhät ja arkkemet!)
 ase (gen. asse(n))  ’ase; väline’ (esim. Ei ol mittä syämäassei)
 askela  ’askel; askelma’
 assia  ’asia’
 auetaˣ, aukkenttuˣ  ’aueta, avautua’ (esim. Aukkek se ovi?Silmät aukkentuva jo!)
 aukkia  ’aukea’
 auline(n)  ’kohtalainen, melkoinen’ (enemmän kuin ’auttava’)
 aulise(n)  ’aika, melko, kohtalaisen’
 aulisest5  ’melkoisesti’
 auriŋko (iness. auriŋkos)  ’aurinko’
 auskari  ’äyskäri’ [vir. hauskar]
 autellaˣ  ’kelvata, välttää, menetellä; autella’ [vrt. vir. aidata]
 auttaˣ (< aβuttaδak)  ’auttaa’ (esim. autti ’auttoi’)
 avellaˣ  ’aukoa, aukoilla, soittaa (suutaan)’ (esim. Älä aveles siin naamatas!)

 eliskeväˣ  ’toissakevät’
 elissuvi  ’toissa kesä’
 elissyksy  ’toissasyksy’
 elistalvi  ’toissatalvi’
 elisviikko  ’toissaviikko’
 elisvuas  ’toissavuosi’
 elisyä  ’toissa yö’
 ehto (ei astev.)³  ’ilta, ehtoo’ (esim. Hyä ehtot!) [vir. õhtu]
 ehto-eðel  ’iltapäivällä’ [vir. õhtu eel; Linna ehtoon esillä]
 ehtoline(n)  ’illallinen; eilisiltainen’
 ehtosi(n)  ’iltaisin’ [vir. õhtuti]
 ehtoste(n)5  ’illalla’ (vrt. kiiruste(n)) [vir. õhtusti]
 ei  kieltoverbin indikatiivin yksikön 3. pers.’ei’;  2. pers. es tai et;  1. pers. e(n) tai en
 eik  kieltoverbin kysyvä yks. 3. persoonan muoto ’eikö’;  2. ja 1. persoonassa vastaavasti ek(s) ja eŋk
 eiläaamune(n)  ’eilisaamuinen’
 eiläehtone(n)  ’eilisiltainen’
 eilä(n)  ’eilen’ [vir. murt. eila]
 eiläne(n)  ’eilinen’ [vir. eilane]
 eiläselttä  ’eilisestä (asti t. peruja)’
 eine(ˣ)  ’aivan vähän’ (esim. eine verra)
 ei-leikil  ’ei hevin’ [vir. ei naljalt]
 ei-maaka  ’ei suinkaan’ (kielteinen reaktio)
 ei-mar  ’eipä tässä enempää’ (esim. Ei-mar, mun täyty lähtes sit!)
 ei-nii(n)   (vahvistaa puhekumppanin kieltolauseen)
 ei-suŋka(n), ei-suŋkka(n)  ’ei kai, eihän’
 em-mää ’minä en’; es-sää ’sinä et’; ei-hän ’hän ei’;  em-mee ’me emme’; et-tee ’te ette’; ei-hee ’he eivät’:  kieltoverbin ja pers.pronominin yhdelmät; muutkin pronominit voivat ”yhtyä” kieltoverbiin, esim. ei-mikkä(n) ’mikään ei’
 eli  ’vai; tai’ (esim. Lähðek sää Turkku eli Naantali?)
 elukaliha  ’naudanliha’
 elukka  ’eläin; nauta’ [vir. elukas]
 elämämurhet (mon.)  ’elämänhuolet’ [vir. elumured] (esim. Ei lapsel ol viäl mittä elämämurhei)
 elämöitäˣ  ’elämöidä, metelöidä’
 elätys  ’sumppu’
 elävälttäs4  ’elävältä’
 emätys  ’ruokatorvi’
 enempi  ’enempi; paremminkin’ (esim. Hän o enempi simmone laeha ja kleini )
 enemäst-pääst  ’enimmäkseen, parhaastaan’
 enenttyˣ  ’enetä, lisääntyä’
 enimälttäs  ’enintään’ [vrt. vir. enamalt]
 enneaikkane(n)  ’ennenaikainen; entisajan’
 enne-mailmas  ’entisaikaan’ [vir. enne maailmas]
 enne-muina(n)  ’ennen muinoin, vanhaan aikaan’ [vir. enne muiste]
 ens  ’ensin’
 ensimälttäs  ’ensiksi, aluksi’ [vir. esmalt]
 ensmä(i)tteks  ’ensimmäiseksi; seuraavaksi’
 ensmäne(n)  ’ensimmäinen’ [vir. esmane]
 entiselttäs  ’entuudestaan’ (esim. Siäl ova entiselttäski assiak kovi huanoste)
 entispäevä  ’toissapäivä’
 enä, ene  ’enää’
 eppäilläˣ  ’epäillä’ (esim. Mää eppä(i)leŋ kovi!)
 epäkelvoton  ’kelvoton’
 erhakko  ’syrjäinen, yksinäinen paikka’
 erhetys  ’erehdys’
 erhettyˣ   ’erehtyä’
 erhettäˣ  ’erehdyttää’
 erinomane(n)  ’erikoinen, ihmeellinen’
 erinäs4  ’erillään; erilleen’
 erippäi(n)  ’eri suuntaan, eri suuntiin, erisuuntaisesti’
 erittäisi(n)  ’erikoisesti; erittäin, erikoisen’
 erityisemmi(n)  ’erikoisen’ (myönt. yhteydessä)
 erityisempi  ’outo, erikoinen’ (esim. Kyl nyt o jotta erityisemppä tapattunu)
 erityisest5  ’etenkin, varsinkin’
 erkanttuˣ  ’erkaantua, eritä, erata’
 esilukku  ’riippulukko, munalukko’
 etei  ’ettei’; joskus: sulkemaan pois jonkin vaihtoehdon (esim. Sii o viis litra, etei kilo!)
 ette(n)  ’eteen’ [vir. ette]
 ettippäi(n)  ’eteen päin’
 etulaine(n)  ’sijainen’
 etumaine(n)  ’etummainen’
 etumus  ’vaatekappaleen rintamus’

 faaðelma(ine(n))  ’vadelma’
 faartti   ’vauhti’
 faleksmanni  ’nimismies’
 fati (ei astev. mutta geminaatio)  ’vati’
 fausti  ’baskeri (lakki)’
 filistys  ’vihellys’
 filistäˣ  ’viheltää’ (esim. Älä filistäs sii!) [vir. vilistada]
 firi  ≈ ’hyrinä, surina, sirinä’
 firistäˣ  ≈ ’hyristä, surista, siristä’ (esim. Mikä firise?)
 fletku  ’löysä, vetelä, rento’
 fliitti  ’repale, liuska’ [vrt. ruots. flik] (esim. Mikäs fliitti tualt roikku?)
 flinteläs  ’lintallaan’
 fliteri  ’notkea, vetelä (kangas)’
 flitkoˣ  ’litkiä, latkia’
 floska  ’lumisohju’
 fläkeline(n)  ’tahrainen’
 fläänikkä  ’iso läiskä’ [vrt. vir. lännik]
 foorniŋki  ’kerros’ (esim. yläfoorniŋki)
 fouði  ’vouti’
 fransu  ’vaatteen reunasta kulumisen takia roikkuva "hapsu"’
 fransuttaˣ  ”hapsuttaa” kulumisen tähden (esim. Hiasuut fransuttava!)
 fröökynä  ’neiti’ (vähän ivallisesti)
 fuaði  ’(vaatteen) vuori’
 fyi  ’hyi’
 fyrrä  ’hyrrä’ [vir. võrr]
 fällä, hiirefällä  ’hiirenpyydys’ (esim. Nyy tarvitais hiirefälläi)
 färi  ’väri’
 färski  ’härski, eltaantunut’

 haara  ’haara; taho, suunta’ (esim. Joka haaralt kuulu äänei)
 haaranttuˣ  ’haarautua’
 haaskataˣ  ’tuhlata’
 haaskio  ’hukka, hukkaanmeno’
 haasu  ’lopen kulunut vaatekappale’
 haavisto  ’haavikko’ [vir. murt. haavistu]
 hahka (ei astev.)  ’haahka’ [vir. hahk]
 hajataˣ  ’haista’
 hajovaine(n)  ’helposti hajoava, murentuva’
 hajukeikas  ’haisija’
 hakkaskellaˣ  ’hakkailla’ (esim. Välil hakkaskelem puitki)
 hakkeˣ  ’etsiä; noutaa’
 hakkia  ’etsijä, hakija (esim. piiloleikissä)’
 hakkine(n)  ’naakka’ [vir. hakk]
 hako  ’havu; hako’ [vir. hagu] (esim. Menes hakema vähä havoi toho ove ette!)
 halasnuˣ  ’halkaissut’ {samoin käväsnyˣ, sorkasnuˣ jne.}
 halastaˣ  ’halkaista’
 halia  ’haalea’
 halkken (gen. halkkeme(n))  ’halkeama; halkio’ (vrt. pako)
 halkkeskellaˣ  ’halkeilla’ (esim. Kuarittup puu tahto halkkeskella)
 halttia  ’haltia; haltija’
 haluttaˣ datiiviverbi8  ’tehdä mieli’ (esim. Mun halutais...)
 halvaltta  ’halvalla’
 halvantunuˣ, halvattuˣ  ’halvautunut’
 halveksuˣ  ’halveksia, pitää halpa-arvoisena’
 haŋkitaˣ  ’valmistautua’
 hamppaŋkalsu  ’huono hammas’; ks. kalsu (esim. Taata naljusta leippä hamppaŋkalsuilas)
 hampparoitaˣ  ’liikuskella juovuksissa’
 hamu  ’hame’ (pikkulastenkiel.)
 hanjataˣ  ’yrmiä, kiusata’ (vrt. käävätä)
 happanttuˣ  ’hapantua, hapata’
 happanuttaˣ  ’päästää happanemaan; hapattaa’
 hapuraine(n)  ’hauras’ [vir. habras]
 harakorva  ’ulkoneva korvalehti, "hörökorva"; ulkonevakorvainen’ [otapostasis]
 harakorvane(n)  ’harittavakorvainen, hörökorvainen’
 haravoitaˣ  ’haravoida’
 harma  ’harmaa’
 harmi  ’harmi; moitteita’ (esim. Hän anno mul siit harmi)
 harmiloine(n)  ’harmillinen’
 harmittaˣ datiiviverbi8 ’harmittaa’
 harmittavaine(n)  ’harmittava’
 harttiakas  ’harteikas’
 harttiat  ’hartiat’
 hasu, hasusauna  ’sauna’ (pikkulastenkiel.)
 hasuttaˣ  ’saunoa’ (pikkulastenkiel.)
 haukattaˣ  ’haukahtaa’ [vir. haugatada]
 haukotuttaˣ datiiviverbi8  ’haukotuttaa’ (esim. Kuis sun ny nii haukotutta?)
 haukutellaˣ  ’houkutella’ [vrt. vir. haugutis]
 hauttausmaa  ’hautausmaa’
 heeˣ (akkusat. & gen. heijä(n))  ’he’
 heijataˣ  ’keinuttaa; tuudittaa’
 heijauttaˣ  ’heilauttaa, keikauttaa’; myös kuv. ’poistaa, hävittää’
 heiko (ei astev.)¹  ’heikko’
 heilattaˣ  ’heilahtaa’
 hellampliitta  ’hellan valurautainen päällislevy (renkaineen)’ [vrt. vir. pliit]
 helmekuu  ’helmikuu’ (esim. Tammikuu täristä ja helmekuu helistä!) [vrt. vir. helmekuu]
 helpataˣ  ’irrota; irrottaa’ (esim. Helppas siit kööðempääst!)
 helppiä  ’kevyt, helppo, heppoinen’
 helttene(n)  ’helteinen’
 helunta (ei astev.)  ’helluntai’ (esim. heluntamaananta)
 helva  ’huokea, halpa’
 helvemäl(ttä)  ’huokeammalla, halvemmalla’ (ks. ”
e-ilmiö”)
 helventtäˣ  ’alentaa hintaa’
 helvetiste(n)5  ’helvetisti’
 heŋkehinta  ’ylen kova hinta, nylkyhinta’ [vir. hingehind]
 heŋkipussi   1º ’uimarakko’; 2º ’(henkistä) tukea ja turvaa antava seuralainen’ (esim. Tuleŋk mää su heŋkipussikses?)
 heŋkittäˣ  ’hengittää’
 heŋkitys  ’hengitys’
 heŋkästyˣ  ’hengästyä’
 heŋkästyttä datiiviverbi8 ’hengästyttää’ (esim. Mun heŋkästyttä jo tämmöne meno!)
 heone(n)²  ’hevonen’
 hermone(n)  ’hermostunut’
 hermotoine(n), hermoton  ’hervoton’
 herrane(n)  ’herraskainen’ [vrt. vir. härrane]
 hetkaus  ’nopea heilautus’ (esim. Sen saa siirtymä simmotel hetkauksel!)
 hia  ’hiha’
 hiilusta  ’hiillos’
 hiissataˣ  ’vetää, hilata ylös’
 hikataˣ  ’nikottaa, nikotella’
 hikistyˣ  ’tulla hikiseksi (vaate)’ (vrt. likastu)
 hikkoillaˣ  ’hikoilla’
 hikottaˣ  ’nikottaa’ datiiviverbi8 (esim. Mun rupes hikottama)
 hiljakkoite(n)  ’hiljakkoin’
 hiljaksilttas4, hiljaksis  ’hiljakseen, pikku hiljaa’
 hilja(n)  ’hiljaa, hitaasti, verkkaan; ääneti’
 hilssene(n)  ’hilseinen’
 hiŋkku  ’hinku’
 himataˣ  ’himoita, haluta kovasti’ (esim. Kalle himatte niim pal faaðelmi)
 himpataˣ  ’juoda ahneesti’ (vrt. horiˣ)
 hirvistelläˣ  ’irvistää, irvistellä’
 hirvistys  ’irvistys, irve’
 hirvistäˣ  ’irvistää, irvistellä’
 hirvi()ˣ  ’i(r)vailla’
 hissuksis  ’hissukseen, pikku hiljaa’
 hittaste(n)5  ’hitaasti’
 hivastaˣ  ’hiaista, hioa pikaisesti’
 hivo(ta)ˣ  ’hioa’
 hoelo  ’hutsu’
 hoelottaˣ  ’heiluttaa’
 hoipperoitaˣ  ’hoippuroida, hoiperrella’
 hoittaˣ  ’hoitaa’ (esim. Kyl hän see assia hoitta)
 hoittaja (< *hoihtaja?) ’hoitaja’
 holaus   (esim. Riaska täyty kaattaf fatti simmosel piänel holauksel, älä liruttele vähitelle!)
 holauttaˣ  ’kaataa nopeasti nestettä’
 holkkuˣ  ’hölkkyä, hölskyä’
 hollataˣ  ’jankuttaa, alituisesti korostaa’
 holtataˣ  ’hoivata, hoitaa, huolehtia’
 homettuˣ  ’homehtua’
 homo  ’suuri, paljon kuluttava t. ahnehtiva’ (esim. Toi muuri o simmone homo, et saa aja vaik kuip paljom puit enneŋ ko ruppe lämppemä!)
 hopistaˣ  ’höpistä’
 hopo (ei astev.)¹  ’höpöttäjä’ (esim. Sää olet oikke Hopo-Leena!)
 hoppia  ’hopea’
 horakka  ’vetinen piimä’
 horiˣ  ’särpiä, juoda paljon (yhtäjaksoisesti)’ (vrt. klimotaˣ)
 horppiˣ  ’hörppiä’
 horsakka  ’letukka’ (esim. flikahorsakka)
 hosaus  (ks. seur.)
 hosauttaˣ  ’kaataa nopeasti esim. jauhoja’
 hossi  ’tuhlaavainen, (ylen) antelias’
 hoto (ei astev.)¹  ’ontto; hotto, sisältä laho; ahnas’
 hotso  ’hutsu’
 huakkaus  ’huokaus’
 huamataˣ  ’huomata’ (esim. Mää huamatteŋ kans...)
 huameaamune(n)  ’huomisaamuinen’
 huame-ehtone(n)  ’huomisiltainen’
 huamehuameltta  ’huomisaamuna’
 huameltta  ’aamulla’ [vrt. vir. hommikul]
 huame(n)  ’huomenna’ (esim. Lähðetä huame sit!  Huameŋkin taita satta.) [vir. homme]
 huano-olo  ’kuvottava, paha olo’
 huanomuaðone(n)  ’kalpea, sairaan näköinen’
 huanovoipane(n)  ’huononvointinen’
 huavottaˣ  ’huohottaa’ (vrt. jalka, hako; mon. part. jalvoi, havoi)
 Huhtassua luantolähðe   ’Huhtassuon lähde’, nyk. "Käärmelähde" (Vahdolla)
 huhtine(n)  ’vilpoinen, kylmä’ (esim. Siäl o aika huhtine ilma)
 huiniˣ  ’luuhata, nuohota’
 huipaus  ’pitkähkö matka, väli’
 huitteis  ’paikkeilla’ (esim. kahðentoist huitteis)
 hukas  ’ihmeessä, pulassa, hädässä’
 hulaus  ’hulahdus, solahdus’ (esim. See käve äkki ikä saviveðe hulaus!)
 hulluhuane  ’mielisairaala’ [vrt. vir. hullumaja]
 hullumaine(n)  ’hullunkurinen’
 hullumaisest, hulluste(n)5  ’hullusti, hassusti’ [vir. hulluste]
 hullumperi(n)  ’väärin, nurin päin’
 hullumus  ’tyhmä teko, tyhmyys’
 hurjanellaˣ  ’hurjastella’
 hurrupiimä  ’heroittunut, ryynimäinen piimä’
 hutina  ’kuiskutus’
 hutistaˣ  ’kuiskata, hotista’
 huvittaˣ datiiviverbi8  ’huvittaa’
 hylje(s) (mon. nom. hylkket)  ’hylje’; vrt. koives : koippet [vir. hüljes]
 hyljätä (ei astev.)  ’hylätä’ (esim. Hän hyljäs...)
 hyvyksi  ’herkkuja’
 hyyppiä  ’huuhkaja’ [vir. hüüp]
 hyäkköˣ  ’uhata, vaania (käydäkseen jnkn kimppuun tai kiusatakseen)’ (esim. See hyäkö valla munt)
 hyäntahðone(n)  ’hyväntahtoinen’
 hyäs, hyväs  ’hyvänsä, tahansa’ (esim. Mikä hyäs kelppa)
 häijy  ’tuhma, paha’
 hämhäkiseite(ˣ)  ’hämähäkinverkko’
 hämhäkki  ’hämähäkki’
 hännittäˣ  ’kosiskella, hännystellä’
 häntä  ’häntä; pyrstö’
 häppeksiläs4  ’häpeissään’
 häppiä  ’häpeä’
 härjäsilmä  ’päivänkakkara’ [vir. härjasilm]
 härkkän (gen. härkkäme(n))  ’härkin’
 härpiti  pitityssana ’ähä-piti’ (esim. Härpiti, härpiti! t. Härpiti-hää!)
 härsyttäˣ  ’ärsyttää’
 härättäˣ  ’herättää’
 häräˣʷ  ’herätä’ [vir. ärata : ärkan]
 hätinäs4 komitat.  ’häthätää, hätimmiten’
 hättäilläˣ  ’hätäillä’
 hättäne(n)  ’hätäinen’
 häälyˣ  ’liikkua, siirtyä; liikahtaa’
 häälyttäˣ  ’liikuttaa, liikauttaa’
 häälättäˣ  ’liikahtaa’
 hääläys  ’liikahdus’
 hääläyttäˣ  ’liikauttaa’
 häämä  ’hyvin ohut kangas, harso’
 höppi  ’terska’
 höri  ’höpinä, horina’
 hörköttäˣ  ’nauraa höröttää’
 höyrytäˣ  ’höyrytä’ (esim. Pata höyrytte jo nii et!)
 hööhän (mon. hööhämät)  ’höyhen’

 äne(n)²  ’itäinen’
 ihmisempaska  ’ihmisuloste’
 ihmisis  ’ihmisten parissa’ (esim. Ei tommosis roiteis voi ihmisis olla)
 ihmiste-aevos (vrt. aevos)  ’säädylliseen aikaan’
 ike (ei astev.; mon. part. ikeni))  ’ien’ [vir. ige]
 ikkäne(n)  ’ikäinen’
 ikä   1º ’ikä’;   2º ’kun, heti kun’;   3º ’kuten, niin kuin’ (esim. Käve äkki ikä saviveðe hulaus!)
 ikäm-päivi(n)  ’ikipäivinä ’ (esim. En ol ikäm-päivi simmost tehny!)
 ikä-mailmas  ’ikipäivinä’
 ikä(n)  ’ikinä, koskaan’ (esim. Olek sää ikäŋ käyny heil?)
 ilakoitaˣ  ’ilakoida, iloita’ (esim. Lapset ilakoitteva nii)
 ilkialaste(n), ilkitemulkute(n)  ’ihan alasti’
 ilkkiä  ’iljettävä’ [vrt. vir. ilge]
 ilma  ’ilma; (huono) sää’ (esim. Nyt tule joku ilma!)
 ilmatiaðotus  ’säätiedotus’
 ilmatteks  ’ilmaiseksi’
 ilmenttyˣ  ’ilmetä, käydä ilmi’
 ilmenäs4  ’suin päin, päätäpahkaa’
 ilmuneerataˣ  ’polttaa suurta valaistusta’ (vrt. ruots. illuminera)
 ilmuneeraus  ’suuri valaistus’ (esim. Mikäs ilmuneeraus tääl o?)
 ilvoksuˣ  ’inhota’ (myös Linnalla)
 ilvottaˣ datiiviverbi8  ’iljettää, ilottaa’; vrt. «Putkinotko» (esim. Mun ilvotta niiŋ kauhiaste(n)...)
 ilvottavaine(n)  ’iljettävä, ilottava’
 ilvotus  ’inho’
 iso-aikka  ’aika kauan’
 iso-jouko  ’melkoisesti, melkoinen määrä’
 isone(n)  ’iso’
 isoŋkokkone(n)  ’isokokoinen’
 istuvalttas4  ’istuallaan; istualtaan; istualleen’ (vrt. kykkyvälttäs)
 iteˣ  ’itse’ (erit. itekki(n), itekkä(n);  huom. omistusliitteelliset muodot itten, ittes ’itseni, itsesi’; ittiän, ittiäs ’itseäni, itseäsi’; itesän, itesäs ’itsessäni, itsessäsi’; itelän, iteläs ’itselläni, itselläsi; itselleni, itsellesi’ jne. Vrt. Kok Marian väitöskirja 2016).  [vir. ise]
 ite-ittes4  ’itse itsensä’ (esim. Kyl hee hoittava ite-ittes)
 iteksiläs4  ’itsekseen’
 iteläs4  ’itsestään; itsekseen; itsellään’
 itkuttaˣ datiiviverbi8 ’itkettää’ (esim. Mun itkutta valla(n)...)

 jaattuˣ  ’jaaritella’ (esim. Älä jaaðut tommotti!)
 jahnataˣ  ’jankutella’
 jakkap pahuttas  ’harjoittaa pahuutta, tehdä kolttosia’ (esim. Pojaŋ klossit siäl jakavap pahuttas)
 jalaline(n)  ’lyhde’
 jalampohja  ’jalkapohja’ [vir. jalapõhi]
 jalka (yks. gen. jala(n), mon. part. jalvoi)  ’jalka’
 jalkasi(n)  ’jalkaisin, jalan’ [vir. jalgsi]
 jalkimet  ’jalkineet’
 jalkkane(n)  ’jalkainen’ (esim. lyhyjalkkane miäs)
 jalkkatan  ’jalkaani’ (huom. ”kaksoispartitiivi”; vrt. vattatan, kättän; nenätän jne.)
 jalu  ’jalka’ (pikkulastenkiel.)
 jalvotellaˣ  ’jaloitella’ [vir. jalutleda]
 jamaks  ’rikki, pilalle’ (vrt. tuliliivaks)
 jamataˣ  ’tärvellä, pilata’
 janottaˣ datiiviverbi8 ’janottaa’
 jeekala  lievä (naisten) voimasana (esim. Ai jeekala!)
 johðattaˣ  ’johtaa, ohjata; harhaanjohtaa’ (esim. Älä koeta johðatta munt!)
 joiŋkui(n)  ’joten kuten, jotenkin’
 joka-aika  ’joka hetki, aina’
 jokane(n) (gen. jokatte(n))  ’jokainen’
 jokappäi(n)  ’joka suuntaan’
 jokkut  ’jotkut’
 joksiki(n)  ’jokseenkin, jotensakin’ (Perniössäkin)
 joku  ’joku; jokin’ (esim. Joku oksa vaam putos)
 jolla(n)  ’jollakin, jolla kulla; jollekin, jolle kulle’
 jolla-aikka  ’johonkin aikaan, jonakin ajankohtana’
 jolsei yhdyskieltoverbin yks. 3. pers. ’jollei, ellei’;  2. ja 1. pers. vastaavasti jolses (jolset) ja jolse(n) (jolsen)
 jolta(n)  ’jolta(k)in; jolta kulta’
 joŋkkus (< *joŋkuhunsa?)  ’jonnekin, johonkin’
 joŋkulaine(n)  ’jonkinlainen; välttävä t. huono’ (esim. On see ny joŋkulaine)
 jomottaˣ kipuverbi9  ’jomottaa’ (esim. Kyl pää jomotta!)
 jompakumpa  ’jompikumpi’
 jootikka  ’laiskuri, lurjus’ [vrt. vir. joodik]
 jos  ’jos; jospa, mitä jos; jotta’ (esim. Otetast nyp piänet, jos saisis nee assiat hiukaŋ klaarantuma!)
 josas  ’jos sinä’
 joskunas komitat.  ’joskus (maailmassa)’
 jossa(n)  ’jossa(k)in’
 josta(n)  ’jostain, jostakin’
 jottalai  ’jotakin’
 jotta(n)  ’jotakin; joitakin; suunnilleen’ (esim. See o jottam pari kilo)
 joukko(n)  ’joukkoon, sekaan’ (esim. Maito säke ne marjat, ko sotkuta nees sinne joukko!)
 jouko (ei astev.)¹  ’määrä, paljous; joukko’ (esim. hyä jouko, iso jouko)
 juaksuttaˣ  ’juoksuttaa’; myös datiiviverbinä8 (esim. Ai sun rupes valla juaksuttama!)
 juaponapis  ”juoponnapissa” (väärin napitettu)
 juapunuspäite(n)  ’juopuneena’ [vrt. vir. purjuspäi]
 juasnuˣ  ’juossut’
 juavuspäite(n)  ’juopuneena’ [vrt. vir. purjuspäi]
 juavikka  ’juolukka’ [vir. joovikas]
 jukeli  ’iso pullo’
 juljetaˣ  ’rohjeta’, kehdata, iljetä [vir. julgeda] (esim. Em mää julje(n)nut tehðäs simmost)
 julma  ’ruma; pahus’ (esim. Toi o julma takkiKatos julma!)
 julmettunuˣ  ’pahankurinen, paha’ [vir. jultunud]10
 juttu  ’juttu; asianlaita; puhe’ (kuulla juttu ’kuulla puhuttavan’; esim. En ol juttukaŋ kuullu!; pittä juttu ’puhua jankuttaa’; esim. Täytyk sum pittät tommost juttu?)
 juur  ’ihan, aivan’
 juurinas komitat.  ’juurineen’
 juuriska  ’lanttu’
 juuriskapää  ”lanttupää” (lievä haukkumasana, yl. lapsista)
 jyntätäˣ  ’jytistää, tömistää’
 jähðyttä  ’jäähdyttää’
 jähðättäˣ  ’jäähtyä hiukan’
 jähkälä  ’kimpale, möykky’
 jähtyˣ  ’jäähtyä’ [vir. jahtuda]
 jälil  ’jäljellä’
 jälis  ’jäljessä, perässä; jälkeen’
 jälistäˣ  ’jätättää’
 jälkke(n), jälkkempäi(n)  ’jälkeen(päin)’
 jälkkene(n)  ’jälkeinen’
 jämäräʷ  ’jämerä, tukeva’
 jänes  ’jänis’ [vir. jänes]
 järmätäˣ  ’jankuttaa, pärmäntätä, menota’
 jäse  ’raaja; jäsen’
 jöntikkä, jöntti  ’julli, junkkari’ (esim. pojajöntti)
 

 kaakottaˣ  ’kaakattaa’ [vir. kaagutada]
 kaase  ’kaaso’ (esim. Kaik o, sano kaase ko morssem piär!)
 kaattuˣ (ei astev.)  ’kaatua’ (esim. Neek kaattuvak koht!)
 kaðettuˣ  ’kadehtia’
 kaharoitaˣ  ’kihartaa, kähertää’ [vrt. vir. kahar:kahara]
 kahðes-lukus  ’takalukossa’
 kahðestas  ’kaksistaan, kaksin; kahden kesken’
 kahtikkässi  ’kaksin käsin, voimansa takaa; kahdakäsin’
 kahtippäi(n)  ’kahteen suuntaan, kahtaanne’
 kaik  ’kaikki; vallan, täysin’ (esim. Hän o loukanuk kätes kaik!) [vir. kõik]
 kaikkem-parha(n)  ’parhaiten’
 kaikke(n), kaikkest  ’kaikkein’ (esim. kaikkest suurempi [vir. kõige suurem])
 kaikkiastas  ’kaikkiaan’
 kaikkilai  ’kaikkea (mahdollista); monenlaista’; vrt. lai
 kaikkuˣ  ’kaikua’ (huom. astev. esim. kaikkunuˣ) [vir. kaikuda] (vrt. krääkkyˣ)
 kajataˣ  ’kaikua, heijastua (äänestä)’ (esim. See kaja tualt metä syrjäst)
 kajomaton  ’koskematon, aloittamaton’
 kajotaˣ  ’koskea, koskettaa’
 kakko  ’leipä’ (esim. sekakakko, voikakko)
 kako (ei astev.)¹  ’kaakko’ [vir. kagu]
 kaksiŋkerro(n)  ’kaksinkerroin’
 kalalokki  ’jokin lokki tai muu sen tapainen lintu’
 kallalas  ’kallellaan; kallelleen’ [vir. kallakil(e)] (esim. Häŋ katteli pää kallalas (’vakavana, hartaana’))
 kallempi  ’kalliimpi’
 kalssia  ’kalsea, kolea’
 kalsu, kirveŋkalsu  ’huono kirves, kalso’
 kalttiaine(n)  ’kaltiainen’
 kalturi  ’kalteva, vino’
 kalvaˣ  ’kalvaa, kaluta; hiertää; kiusata, ”käävätä” ’
 kalvento  ’katve, siimes’
 kaŋkas (gen. kaŋkka(n))  ’kangas’ (tekstiili) [vir. kangas]
 kaŋkistuˣ  ’kangistua’
 kaŋkkane(n)  ’kankainen’
 kaŋkkia  ’kankea’
 kaŋkkiaste(n)  ’kankeasti’
 kaŋkottaˣ  ’kangeta, vivuta’ [vir. kangutada]
 kaŋkotus  ’kankeaminen’ [vir. kangutus]
 kamaloitaˣ  ’kauhistella’ (esim. Mää kamaloitte(n)...)
 kamalus   lievä voimasana (päivittely, kauhistelu); läinnä ilmaisussa Voi kamalus!
 kampelas  ’kyljellään t. kallellaan’ (esim. Joko mennäŋ kampela (ts. maata)?; vrt. Juslenius 1745: ’sned’)
 kamppa  ’kampa; keinutuolin ja kehdon jalas’
 kanivino  ’vino’ (esim. Toi o vallaŋ kanivinos!)
 kannatus  ’kannatin’
 kannisto  ’kannokko’ [vir. kannistu]
 kans  1º ’kanssa’ (esim. heijäŋ kansas ’heidän kanssaan’);  2º nominideterminatumin jälkeen painollisena ’myös’; verbideterminatumin jälkeen painottomana ’-kin’
 kaoha  ’kauha’
 kaolan, kaolampuu  ’kaulin’
 kaoraŋkryynit  ’kaurahiutaleet’
 kapaloitaˣ  ’kapaloida’
 kapina  ’kapine, tarvekalu’
 kappala (mon part. kappali)  ’pala, kappale’ (esim. juustoŋkappala, kappala aikka)
 kapula  ’palikka’
 kapune(n)  ’nukkavieru’
 karakka (gen. karaka(n)) ’karahka, keppi’
 karataˣ (ei astev.)  ’juosta’
 kari  ’kari; savikerroksen alta paljastuva tukeva moreenikerros’ (jolle voi perustaa rakennuksen)
 karkkaus  ’karkaus, karkaaminen’
 karkkia  ’karkea’
 karkku I  ’halkopinon ristiin ladottu pää, karkko’
 karkku(n) II  ’karkuun’
 karne(ˣ)  ’korppi’ [vir. kaaren]
 karnuttaˣ  ’kaluta, jyrsiä hampaillaan’
 karpala (mon. part. karpali)  ’karpalo’
 karppia  ’karvaahko, kitkerähkö’
 karsa  ’karsas, kiero; vino’ (esim. See meni vallaŋ karssa!)
 kartat   ’karstat’ (karstausvälineet)
 kartataˣ  ’karstata (villoja)’
 karvastellaˣ  kipuverbi9 ’karvastella’
 kasas  ’mytyssä, ei suorana’ (esim. Matto oŋ kasas)
 kasottaisi(n)  ’kasoittain, läjäpäin’
 kassa(n)  ’myttyyn, pois ojennuksesta’ (esim. Matto meni kassa)
 kassanttuˣ  ’kasaantua’
 kasteheinä t. kasteheina ’nurmilauha, nurmirölli t. hietakastikka’ [vir. kastehein]
 kasvi  ’kasvi; kasvain’
 katattaˣ  ’vilkaista, katsahtaa’
 katava  ’kataja’ (vrt. pihlava, jalava) [vir. kadakas, pihlakas, jalakas]
 katavaluðe(ˣ)  ’vihreä litteä pahanhajuinen marjalude’
 katavarastas  ’räkättirastas’
 katavisto  ’katajikko’
 katellaˣ (astevaihtelullinen: katteli, katellu˚)  ’katsella’
 katteline(n)  ’kateellinen’
 kattoˣ (astevaihtelullinen)  ’katsoa’ (esim. See kato munt vähäm pitkä)
 kaua(n)  ’pitkään, pitkän aikaa’ [vir. kaua] (Huom.: Ei Helsingin eikä Turun Sanomissa näy enää kauan-sanaa, vaan vain pitkään.)
 kauemi(n)  ’pidempään, kauemmin’
 kauhiaste(n)5  ’kovin runsaasti’; painottomana ’kovasti’
 kauhistavaine(n)  ’kammottava’
 kauhitoine(n)  ’kauhean suuri’
 kauimaine(n)  ’kauimmainen, etäisin’
 kaukan, kauka  ’kaukana, etäällä’
 kaukemaltta  ’kauempana; kauempaa; kauemmaksi’
 kaukka  ’kaukaa’
 kaukkane(n)  ’kaukainen’
 kauna  ’jyvästä esim. kauranhiutaleisiin jäänyt kuori’ [vrt. vir. kaun]
 kaunempi  ’kauniimpi’
 kauniste(n)  ’kauniisti’
 kaupuŋki (iness. kaupuŋkis)  ’kaupunki’
 kavaksuˣ  ’kavahtaa, karttaa, kammota’

 kehottaˣ  ’purkaa, päästä auki kerältä’
 Kehärimäkiʷ  ’Kähärinmäki’ (Turussa)
 keikattaˣ  ’keikahtaa’
 keinustuali  ’keinutuoli’
 kekkuloitaˣ  ’kekkaloida’
 kekä  ’kekäle’
 kellane(n)²  ’keltainen’ [vir. kollane]
 kelkotellaˣ  ’kelkkailla, kulkea kelkalla’ [vir. kelgutada]
 kellä(n), kenekkäl  ’kenelläkään; kenellekään’ [vrt. vir. kellegil(e)]
 keŋkä (ei astev. mutta geminaatio; yks. gen. keŋkä(n), part. keŋkkä, mon. part. keŋkki)  ’kenkä’
 keppu, keppo  ’astia’
 keritys  ’hiivan muodostama sakka kaljassa’
 keriˣ (suppletiivinen)  ’kerjetä, ehtiä’ (esim. oleŋ kerinny; kerkkek sää?)
 kerjetäˣ  ’ehtiä’ (esim. mää kerkke(n))
 kerkkeväine(n)  ’ehtiväinen, kerkiävä’
 kerrokset  ’kerrasto, alusvaatekerta’
 kerttalas  ’kertaalleen’
 keräjätʷ  ’käräjät’
 keskmäne(n), keskimäine(n)  ’keskimmäinen’
 keskmäspyhä  ’keskispyhä, 3:s joulupäivä (27.12.) – perua ajalta jolloin joulunpyhiä oli viisi kpl.’
 kesä, kesämaa  ’kesanto’ [vir. kesa]
 kettä(n)  ’ketään’
 ketä  ’ketä; keitä’
 keukko (ei astev. joten kyseessä ”lainasana” – vrt. karakka)  ’keuhko’
 keväˣ  ’kevät’
 keväline(n)  ’viime keväinen’
 kevästykset  ’jäännökset, jätteet’ (jotka lakaistaan); myös: ’lakaistut roskat’
 kevästäˣʷ  ’lakaista’

 kiamuroitaˣ  ’kiemurrella’
 kiarattaˣ  ’kierähtää’
 kiaru  ’kiero’ (myös kuv.)
 kiðastaˣ  ’huutaa, mellastaa’ (esim. Älä siiŋ kiðasta!)
 kihatta  ’kihahtaa’
 kiineˣ, kiiˣ  ’kiinni’
 kiinemäks  ’enemmän kiinni’ (esim. Panp pelli kiinemäks!) [vir. kinnimale]
 kiinenttäˣ  ’panna kiinnemmäksi, enemmän kiinni’
 kiinenäine(n)  ’suljettu, kiinni oleva, avaamaton’ [vir. kinnine]
 kiippeilläˣ  ’’ (esim. Oŋ kiippeilttyp puis)
 kiippeväine(n)  ’kiipeilevä (kasvi)’
 kiipusta  ’kivuta, kiivetä’
 kiiru (part. kiirut)  ’kiire’ (adjektiivista käyttöä: kiirumaŋ kaupal ’kiiremmiten’)
 kiiruline(n)  ’kiireellinen’
 kiirumaŋ-kaupal  ’kiireimmän kaupalla, mitä pikimmin’
 kiiruste(n)5  ’kiireesti’ (vrt. muuloste(n))
 kiiruttaˣ  ’kiirehtiä’ (esim. Kyl mää kiirutaŋki(n)...)
 kikkara  ’pieni (kuiva) kokkare’
 kilattaˣ  ’kilahtaa’ [vir. kilatada]
 kiljattaˣ  ’kiljahtaa’ [vir. kiljatada]
 killeläs  ’(silmät) killissä’
 kilssiä  ’epämieluisa, epämiellyttävä, vastenmielinen’
 kimaliaine(n)  ’kimalainen’
 kimiä  ’kimeä’
 kimmataˣ  ’kärttää, mankua, kinua’
 kimmoillaˣ  ’kirvellä (iskusta)’9
 kimottaˣ  ’kimittää t. huutaa kovalla äänellä’
 kipataˣ  ’juoksennella; juoksaista’
 kipe (mon. part. kipe)  ’pieni hiukkanen, murunen; kipuna, kipene’
 kipenöitäˣ  ’kipinöidä, lyödä valkeata’
 kipistyˣ  ’hapantua’ (esim. Kaljaki o vanha ja kipistyny)
 kippiä (mon. part. kippiöi)  ’sairas; kipeä’
 kippiämäine(n), kippimäine(n)  ’hiukan sairas t. kipeä’
 kiristuasta  ’kiirastorstai’
 kirjottaˣ  ’kirjoittaa; piirrellä, riipustella ’
 kirmelläˣ (intr.)  ’kirvellä, karvastella’9 (esim. Nyy rupes haava oikkeŋ kirmelemä!)
 kirota ja vannoˣ  ’sadatella kovasti’ [vir. kiruda ja vanduda]
 kirpelöitäˣ kipuverbi9 ’kirpelöidä, pistellä’
 kirventalla  ’kirveen hamara’ [vrt. vir. tald:talla]
 kirvevarsi  ’kirvesvarsi’ (vrt. lappiovarsi) [vir. kirvevars]
 kissastuˣ  ’sitkistyä’ (esim. leipä tai keitetyt perunat voivat kissastua vanhetessaan)
 kistu  ’kirstu, arkku’
 kitistyˣ  ’kuivettua (pieneksi)’ (esim. Mustikat ova vallaŋ kitistynyi, ko o ollu niiŋ kuiva)
 kiukkune(n)  ’vihainen; kiukkuinen’
 kiukuttaˣ datiiviverbi8  kiukuttaa
 kiuloine(n)  ’sairaalloinen; kivulias’
 kiusaloine(n)  ’kiusallinen, piinallinen’
 kiusam-pääl  ’kiusallaan’
 kiusataˣ  ’kiusata; vaivata’ (esim. Särky kiussa viäl)
 kiussaus  ’kiusaus, kiusaaminen; pinne, ahdistus’
 kivimuuri  ’kivitalo, kerrostalo’
 kivistö  ’kivikko, louhikko’
 kiäriˣ  ’kieriä, vieriä; ajelehtia, olla hukkateillä’
 Kiärikkala  ’Kierikkala’ (vahtolainen kylä); huom. etu- ja takaääntiöt!
 kiäritelläˣ (vrt. ajelttuˣ)  ’ajelehtia, olla missä milloinkin, lojua; kieritellä’

 klani  ’kalju’
 klanitaˣ  ’ajaa kaljuksi, kolia’
 klapataˣ  ’vatkata’
 klappi, puuŋklappi  ’klapi, pilke’
 klappu  ’lappu’
 kleehataˣ  ’ontua, kävellä vaivalloisesti ontuen’
 kleŋkataˣ  ’nilkuttaa, hyppiä yhdellä jalalla’
 klempsuˣ  ’lonksua, holkkua, lerppua’
 klenataˣ  ’välttää, kelvata’
 kliitu (ei astev.)  ’liitu’ (esim. See oŋ kliitupiipuŋ kappala)
 klimotaˣ  ’ryypätä, särpiä (paljon, muttei välttämättä yhtäjaksoisesti)’ (vrt. himpata)
 klimpsattaˣ  ’lipsahtaa, luiskahtaa’
 kliŋkku  ’(oven) linkku’
 klippari  ’epäluotettava, viekas’ (esim. See o aika klippari)
 klippaskraatari  ’huono räätäli t. ompelija’
 klippu  ’pieni lappu t. lipuke’
 klivataˣ  ’litkiä; nuolla’
 klommo  ’lommo’
 kloŋkkuˣ  ’lonksua, kolkkua’
 klontti  ’klimppi, limainen möykky’
 klopataˣ  ’kolauttaa (esim. päänsä t. jotakuta päähän)’ [vrt. vir. kloppida]
 kloteline(n)  ’möykkyinen, kokkareinen’
 klotti  ’kohouma, nysty; möykky; puunpökkelö’
 klupu  ’motti, möykky’
 klutataˣ  ’lotrata, läträtä’
 kluttu  ’litku’
 klähmiˣ  ’lääppiä, pidellä’
 kläpäˣ  (kello)’soida’ (esim. Kirkoŋkellok kläppävä)

 knapsattaˣ  ’napsahtaa’
 knapsaus  ’napsahdus’
 knapsuˣ  ’napsua, napsahdella’
 knatistaˣ  ’natista, nitistä’
 knipsattaˣ  ’nipsahtaa’
 knipsutellaˣ  ’nipsutella’ (esim. Mitäs siin knipsuttelet!)
 knopauttaˣ  ’kopauttaa’
 knoputtaˣ  ’koputtaa’
 knoputus  ’koputus’
 knuppi  ’nuppi; (ihmisen) pää’

 koðokkeske(n)  ’kotiväen kesken’
 koðoton  ’koditon’ [vir. kodutu]
 koeraŋkusipuu  ’korpipaatsama’
 koerane(n)  ’koiras(puolinen)’
 koeraoksennus  ’koiran oksennus t. sen väri; sekasotku’ (esim. Toi oŋ koeraoksennukse näköst) [vir. nagu koera okse]
 koerastuˣ  ’(maito) hapantua, myrtyä’
 koettaˣ 1º verbi ’koettaa’; 2º painoton adv. ’koetteeksi’ (esim. Lykätäs koettat tomppäi!)
 kohðakkoite(n)  ’kohdakkoin, piakkoin’
 kohðaus  ’kohtaus’
 koheloitaˣ, kohenttaˣ  ’kohentaa’ (hiillosta)
 kohistuˣ  ’pöhöttyä, turvota’
 kohniˣ  ’kohmia, kopeloida (etsien)’ [vrt. vir. kohmida, kohmitseda]
 koht  ’kohta, heti’ [vir. kohe]
 koi(j)u  ’koivu’
 -koippene(n)  ’-koipinen’ (esim. Tääl om pitkäkoippene hämhäkki!)
 koippet  ’koivet’ (yksikkömuoto koives harvinainen); vrt. siives : siippet
 koitteks  ’kokeeksi, koetteeksi’ (vrt. koettaˣ 2º)
 koivisto  ’koivikko’
 kokkara (mon. part. kokkari)  ’kokkare’ [vir. murt. kokkar:kokkara]
 kokko(n)   ’kokoon, kasaan’
 kokkone(n)  ’kokoinen, suuruinen’ (esim. isoŋkokkone(n))
 kokkonttuˣ  ’kertyä, kerääntyä; kokoontua’
 koko(n)  ’koko’ objektimuoto (esim. Mää makasiŋ kokom päevä)
 kokottaˣ  ’tarjota, tyrkytellä’
 kolataˣ  ’kolistella’
 kolattaˣ  ’kolahtaa’
 kolhaus  ’kolhaisu’
 kolhiˣ  ’kolhia; hakata (pilkkeitä)’
 kolhinttuˣ  ’kolhiutua’
 kollaroitaˣ  ’käydä kolleilla’ (esim. Kissak kollaroitteva...)
 kolmiskulmane(n)  ’kolmikulmainen’
 koltti  ’pikkulapsen kolttu, pitkä paita’
 komia, komias  ’komea’
 komiaste(n)  ’komeasti’ (esim. Kyl oŋ komiaste luattu maksa, mut ei tullu mittä)
 komonokka  ’kyömynenä’
 kompelttuˣ  ’kupristua, poimuttua, aallottua’ [vrt. vir. kõmmelduda, mokšan kombəldəms]
 komppet  ’(henkilökohtaiset) tavarat t. paikat’ (esim. Kato vaa omist komppeistas!)
 kom-pääseki(n)  ’kuin ikinä mahdollista, kuin vain voi’
 ko(n)  ’kuin; kun; vaan; joka; jonka; jolla’ (vrt. ransk. dont)
 kontelas4  ’jaloillaan; jaloilleen’
 konto  ’tomuiset villakoirat, poro, röhnä’
 kontti  ’jalka’ [vrt. vir. kont] (Esim. Veðä housuk konttis! Kontip pois pööðält!]
 kontturi  ’komero’
 koos   ’koossa, kasassa’
 kootaˣ  ’koota, kerätä’ [vir. koguda]
 kopaus  ’kolahdus, kopautus’
 kopettuˣ  ’kovettua’
 koppa  ’kori’
 koppakoora  ’kömpelö käsistään’ (esim. pudottelee esineitä)
 koristus  ’koriste; koru’
 korja (mon. part. korjoi)  ’värikäs, iloisen värinen’; vrt. levjä
 korjaskellaˣ  ’korjailla’
 korjo  ’talle, korju’
 korkkemaltta  ’korkeammalla; korkeammalle; korkeammalta’
 korkkenttuˣ  ’tulla korkeammaksi’ (esim. On se pino vähäŋ korkkentunu!)
 korkkia  ’korkea’
 korkko, (keŋkäŋ)korkko  ’(kengän)korko’
 korrataˣ  ’liukua kengänpohjillaan (pystyssä t. kyykyssä)’
 korunttuˣ  ’kärventyä, korventua’
 koruttaˣ  ’kärventää, korventaa’
 kos  ’kun sinä’ (esim. Tuls sit kos kerkket!)
 kose (+ tulosija)  ’vaikuttaa, tuntuu’ (esim. Kyl sota tännekkim pian kose; Kose see sunsseŋki!)
 kos(k(a)), koskas  ’milloin’ (esim. Kosk laps syntyny o?)
 koska(n)  ’koskaan, milloinkaan’
 koto (gen. koðo(n))  ’koti’ [vir. kodu] (esim. Mää asu omas koðosan)
 kotolaine(n)  ’kotimies’
 kotomais  ’kotosalla, kotipuolessa’ [vir. kodumail, toamail ]
 kotoväy  ’kotivävy’ [vir. koduväi]
 koto(n)  ’kotona’
 kottiˣ  ’kotia = kotiin’ (esim. Lähðetäs jo kottip päi!); huom. kottin, kottis, ... ’kotiini, kotiisi, ...’
 kotto  ’kotoa’
 kova-raha  ’kolikot’
 kovi(n)  ’erittäin; järin; liian; äänekkäästi; kovalla vauhdilla; voimakkaasti (myös tuulesta) ’

 kraakku  ’variksenmarja (kasvi)’ (esim. Maistetas kraakumarjoi!)
 kraakuvartine(n)  ’variksenmarjan varsista tehty’ (esim. kraakuvartine luuta)
 kraapastaˣ  ’raapaista’
 kraapaus  ’raapaisu’
 kraappiˣ  ’raapia’ (esim. Mää kraapi(n)...) [vir. kraapida]
 kraappinttuˣ  ’raapiintua’
 kraapu (ei astev.)¹  ’raape, raapiuma’
 kraaputtaˣ  ’raaputtaa’
 kraatari  ’räätäli’
 krahattaˣ  ’kahahtaa, ropsahtaa’
 krahaus  ’kahahdus, ropsahdus’
 krahina  ’rahina’
 krahistaˣ  ’rahista’
 krahnataˣ  ’hangata, raapia’
 krahnuttaˣ  ’rahnia, raaputella’
 krakottaˣ  ’nauraa hohottaa’
 krantti  ’reunus, reunalista’ (esim. hellankuupassa)
 krapeli  ’huonokuntoinen’ (esine, rakennus)
 krapistaˣ I  ’rapista’ [vir. krabiseda]
 krapistaˣ II  ’rapistaa, rapisuttaa’ [vir. krabistada]
 krapsattaˣ  ’rapsahtaa, risahtaa’ [vir. krapsatada]
 krapsaus  ’rapsahdus, risahdus’ [vir. krapsatus]
 krapu (ei astev.)¹  ’rapu’ [vrt. vir. krabi]
 krapustaˣ  ’ravustaa’
 krassataˣ  ’kahnata, rahnata, rahistaa’ (esim. Älä krassak keŋkkiäs santtan tommottos!)
 krekkala  ’rääsy, huono vaate’
 kriipaus  ’viiva, viiru’
 kriippantunuˣ (mon. part. kriippantunui)  ’naarmuttunut’
 kriipu (ei astev.)¹  ’naarmu’
 kriipustaˣ  ’riipustaa’
 kriipustellaˣ  ’riipustella’
 kriipustus  ’jonkinlainen (huono) piirustus’
 krikottaˣ  ’kikattaa’
 krisataˣ (ei gemin.)  ’kiukutella, vastustella’ [vrt. vir. kriisata, ven. кричать]
 kritistäˣ  ’ritistä, risahdella, kirskua’ (esim. Puu ruppe kaattuma, see kritise jo!)
 krohattaˣ  ’rasahtaa, kohahtaa’
 krohaus  ’pieni t. lyhytaikainen sadekuuro; rasahdus, kohahdus’
 krohauttaˣ  ’sataa pikaisen kuuron’
 krohistaˣ  ’rohista, rahistä’ (esim. heŋkitys krohise)
 krohnuttaˣ  ’raaputella, kyhnytellä’
 kroho  ’sadekuuro’
 krohottaˣ  ’sataa reippaasti (vettä)’
 kroŋkkiˣ  ’sorkkia, ronkkia’
 krompsiˣ  ’kolistella’
 krompsut  ’tavarat, kamat’
 kroniˣ  ’kronata, peukaloida taitamattomasti’
 kroosataˣ  ’kuorsata; räkiä äänekkäästi’ (esim.Taata kroossa jo kamaris)
 kroossaus  ’kuorsaus’
 kropina  ’ropina, rapina’ (esim. satteŋ kropina) [vir. krõbin]
 kropistaˣ I  ’ropista, rapista’ [vir. krõbiseda]
 kropistaˣ II  ’ropisuttaa, rapisuttaa’ [vir. krõbistada]
 kropoline(n)  ’karkea-, rosopintainen, rosoinen’ [vir. krõbeline]
 kropsaus  ’rasahdus, rapsahdus’
 kropsottaˣ  ’rapsuttaa, ropsuttaa’
 krotti  ’(syvä) kuoppa t. rotko’ (esim. Älä puttos sinnek krotti!)
 kryyðätäˣ  ’maustaa’
 kräki (ei astev.)  ’oksa, risu’
 kräkistäˣ  ’koota oksia ja irtoavia kantoja polttopuiksi’
 krämpsätäˣ  ’lukea kovasti, tiiviisti (kirjoja)’ (esim. Tääl sää taas vaaŋ krämpsät jottaŋ kirja!)
 kränistäˣ  ’känistä, marista’
 kräppistyˣ  ’nahistua, kurtistua’
 krääkkyˣ  ’rääkyä’ (esim. Älä krääkys sii; vrt. kaikkuˣ)
 krääkäys  ’rääkäisy’
 krääppä  ’rääpäle’
 krääsä  ’käry’
 krääsätäˣ  ’kärytä’ [vir. kärsata]
 kröhiˣ  ’rykiä; köhiä’
 kröhistäˣ  ’ryiskellä’
 kröhä  ’yskä, köhä’

 kuahataˣ  ’muodostaa kuohaa, kuohua’
 kualastaˣ  1º ’kuolata’;  2º ’tahria kuolalla’ (vrt. likastaˣ)
 kuallaˣ  ’kuolla; (veri) mustua’ (esim. Mää löi vasaral sorme – kynne alt kuali veri!)
 kuanttuˣ  ’virvota, herätä’
 kuarattaˣ  ’kasvaa, varttua’
 kuarinas komitat.  ’kuorineen’
 kuarinttuˣ  ’kuoriutua’
 kuarssaus  ’kuorsaus’
 kuffi  ’puskaisu’ (esim. Pässi anno kuffei)
 kuiˣ  1º ’kuinka’ (esim. kuik kulloŋki(n), kuip pal, kuit tahtos, kuis sit) [vrt. vir. kuis, kuidas];   2º ’vaikka kuinka’ (esim. kuik-kaua(n), kuip-paljo(n)) [samoin vir. kui kaua, kui palju; Aimée Beekman: Teised pered on kui palju ühest paigast teise rännanud]
 kui(n)  ’miksi’
 kuivaˣ  ’kuivua’ [vir. kuivada]
 kuivanttuˣ  ’kuivua, kuivettua’
 kuivattaˣ   1º ’kuivahtaa’;   2º ’kuivata’ [vir. kuivatada]
 kuivikkaine(n)  ’kuivakka’
 kukka(n)  ’kukaan’
 kukkane(n)  ’kukka’
 kukkaskruukku  ’kukkaruukku’
 kukkasmaa  ’kukkamaa’
 kukkaspurkki  ’kukkapurkki’
 kukkupääline(n)  ’kukkurainen’
 kukkupääläs  ’kukkuroillaan’
 kuko (ei astev.)¹  ’kukko’
 kukoŋkuusi  ’korte’
 kukostaˣ ’kukkia’
 kukostamine(n)  ’kukinta, kukkiminen’
 kukostavaine(n)  ’kukkiva, kukassa oleva’
 kukostus  ’kukinto, kukka’ (esim. Tuami on täyn kukostuksi)
 kukuttaˣ  ’täyttää kukulleen’
 kul(k)kenttuˣ  ’kulkeutua’
 kulkkia  ’kulkija, kulkumies’
 kullaŋkappala  ’kultanen, sydänkäpynen’
 kullane(n)²  ’kultainen’ [vir. kullane]
 kulmittaisi(n)  ’kulmittain, vinottain’
 kultakiamari  ’joku "hypoteettinen" hieno kultakoru’ (esim. En mens sinne, vaik saisiŋ kultakiamarei!)
 kultakännä  ’leppäkerttu’ (tai ’iso vihreän-metallinkiiltoinen kännä’)
 kummiŋki(n)   1º ’kuitenkin’ (kieltolaus. kummiŋka(n));   2º ’ainakin’ [vrt. vir. kummatigi]
 kummone(n) (= mimmone(n); mon. part. kummotti)  ’millainen’
 kummones  ’minkähänlainen’
 kummotel aikka, kummosel aikka  ’mihin aikaan’
 kummotto(n), kummottos, kummottis, kummot  ’kuinka, miten’
 kumpa  ’kumpi’
 kuniŋkas (gen. kuniŋkka(n))  ’kuningas’
 kuperloikkis  ’kuperkeikkaa’
 kurakontti  ’kuraisin jalkinein sisälle tuleva’
 kurmottaˣ  ’kurittaa, rangaista’
 kurnataˣ  ’kiskoa esim. vettä kaivosta’ [vrt. vir. kurnata]
 kusa  ’missä; jossa’ [vir. kus] (esim. Sii miäs kusa toineŋki, sano täi löyly!)
 kusaki(n)  ’kussakin, missäkin’
 kusa-kulloŋki(n)  ’missä milloinkin’
 kusehätä  ’virtsahätä’ [vir. kusehäda]
 kusettaˣ datiiviverbi8  ’kusettaa’
 kusihärkä  ’jokin kusinen olento’ (esim. Voe-voe, sää olet märkä koŋ kusihärkä!)
 kusiliaine(n)  ’muurahainen’ [vir. kusilane]
 kusilähðe  ’virtsakaivo, lantavesikaivo’
 kusimato  ’?’ (esim. See o ohkaneŋ koŋ kusimato!)
 kusitauti  ’virtsatientulehdus’
 kusnuˣ  ’kussut’
 kustaˣ  1º ’kusta, virtsata’;  2º ’(muurahainen) ruiskuttaa myrkkyään’ (esim. Nyk kusevak kusiliaiset jalvoihi!)
 kutei  ’kun ei; joka ei’ (vrt. ransk. dont);  yksikön 2. ja 1. persoonassa vastaavasti kutes ja kute(n)
 kutomavarras  (t. vain varras; mon. varttat) ’kudinpuikko’
 kuttoˣ  ’neuloa (vartailla); kutoa (kangaspuilla)’ [vir. kududa]
 kuttuˣ  ’kutsua’ (esim. Mää kutu heiä) [vir. kutsuda]
 kututtaˣ  ’kutsua eläintä’
 kuulellaˣ   1º ’kuunnella’;  2º ’nauttia esim. silittämisestä tai rapsuttamisesta’
 kuulema  ’kuulemma’
 kuuminas4 komitat. ’aivan tuoreeltaan’
 kuuri  ’kuomu’ (esim. kuurivaunut ’kuomulliset lastenvaunut t. nukenvaunut’)
 kuusisto  ’kuusikko’ [vir. murt. kuusistu]
 kuutauti  ’kuukautiset’
 kuve(ˣ) (gen. kuppe(n))  ’kuve, kylki’

 kykenttyˣ  ’kyetä, pystyä’ [vrt. vir. küündida]
 kykky  ’kyykky’ (esim. Meŋk kykky! Olk kykys!)
 kykkymine(n)  ’kyykkiminen’ [vir. kükimine]
 kykkyˣ   kuten seur.
 kykyˣ  ’kyykkiä, olla kyykyssä’ [vir. kükitada, võro kükütädä]
 kykkyvälttäs4  ’kyykkysillään; kyykkysiltään; kyykkysilleen’ (vrt. seisovalttas)
 kyljeläs4  ’kyljellään; kyljelleen; lepäämään’
 kyllästyttäˣ datiiviverbi8  ’kyllästyttää, ikävystyttää’ (esim. Muŋ ruppe jo kyllästyttämän tämmöne)
 kyl-mar  ’kyllä kai’
 kylmettyˣ  ’paleltua’ (esim. Siasappiviinal hoitettiŋ kylmettynyi jäseni)
 kylmilttäs4  ’kylmiltään’
 kyläluuta  ’kova kyläilijä, paljon kylillä viipyvä’
 kymmene(n) (yks. ill. kymmentte(n), mon. partit. kymmenssi)  ’kymmenen’
 kymmenittäisi(n)  ’kymmenittäin’
 kymmenmunta  ’kymmenkunta’
 kynettynyˣ (mon. part. kynettynyi)10  ’laihankalpea, sairaan näköinen’
 kyniläs4  ’kynillään, sulkasadossa’
 kynnealune(n)  ’kynnenalus’ [vir. küünealune]
 kynneviholine(n)  ’kynsitikku t. siitä alkanut tulehdus’ [vir. küüneviha]
 kynnistelläˣ kipuverbi9  ’nipistellä kylmästä’
 kynttylä  ’kynttilä’
 kyrsä(leipä)  ’reikäleipä’; kyrsä myös mittasanana (esim. Ostak kaks kyrssä leippä!)
 kyttöˣ  ’kyteä’ (esim. Puut ei pala, neek kytövä vaa)
 kytyttäˣ  ’?’
 kyynäspää  ’kyynärpää’
 kyyryksis  ’kyyryssä, selkä vääränä’
 kyäkyttäˣ  ’uurastaa työssä (vääränä)’
 kyäs (gen. kykkä(n))  ’viljakuhilas’

 kähjätäˣ  ’tonkia, sorkkia, kohentaa’
 kämmenä  ’kämmen’
 kännä  ’(pieni) kovakuoriainen tai muu itikka’ (esim. En olk kännis eŋkä muis piänis elävis!)
 käpy (ei astev.)  ’käpy’ (esim. Käpyp palavak kuumal valkkial)
 käpystäˣ  ’kävystää, kerätä käpyjä’
 kärkö (ei astev.)¹  ’vesuri’
 kärköttäˣ  ’vesuroida’
 kärme(ˣ)  ’käärme’ [vir. murt. kärm]
 kärmettyˣ  ’kiukustua, katkeroitua’
 kärssiˣ  ’kärsiä’ (esim. Kyl niim pal kärssis saa!)
 kärttyne(n)  ’kärtyisä’
 kärväne(n)²  ’kärpänen’
 kärväsplättä  ’kärpäslätkä’
 käry, kärykiama  ’käry’
 käsipuu  ’kaide’
 käsittäˣ  ’käsittää; ottaa kiinni’
 käskeˣ  ’käskeä, kutsua; saada (esim. Kyl simmost käske tehðä vaik lopu ikkäs!)’
 käskö  ’käsky’
 käsy  ’kätönen’ (pikkulastenkiel.)
 käveltte(n) (< *käveltäδen?) ’kävellen, jalan’
 käänättäˣ  ’käännähtä’
 kääppälöitäˣ  ’käpälöidä, pidellä’ (esim. Älä kääppälöitte niit!)
 käävätäˣ  ’ pitää huonompana, yrmiä’ (vrt. hanjata)
 käöväne(n)  ’(jotain ikävuottaan) käyvä’ (esim. Poika oŋ kymment-käöväne)

 köheläs  ’pöyheänä, pöyhöllään, kouhallaan’ [vrt. vir. kohevil]
 kökkälä  ’pieni kumpare, kohouma’
 kömmättäˣ  ’hievahtaa, liikahtaa’ (esim. Ei see kömmättänykkä)
 kömppäri  ’köntys’
 kömppäröitäˣ  ’kompuroida’ (esim. Sää kömppäröittet...)
 kömssä  ’kyttyrä; harjanne esim. tien keskellä’
 köppi  ’keppi’ (esim. sukseŋköppi ’suksisauva’)
 Köpö-Kusta  ’Köpö-Kustaa’, C. G. E. Mannerheimin kansanomainen köllinimi
 körnä  ’kova, körisevä yskä, oikein ”hevosyskä”’
 köykäne(n)²  ’kevyt’ (vrt. öksyˣ)

 laahataˣ  ’laahata; tuoda’ (esim. Älä niit kaikki vaatteitas tänne laaha!)
 laapakka, laapo (ei astev.)¹  ’nahjus, saamaton ihminen’ [vrt. vir. laabakil]
 Laaskallio (< ?)   suuri laakea kallio Vahdon Lavamäessä [vrt. vir. laas]
 laataˣ  ’lakata, lopettaa’ (esim. mää lakka(n), mää lakasi(n))
 laatu  ’asia, aihe, aine, tavara’ (esim. Mitä laattu siäl hyllyl oikke o?  Kyl siäl jotta laattu o.)
 lai  ’laji, laatu’ (ks. myös jottalai, kaikkilai, mitälai)
 laihimus  ’laiheliini, laiha ihminen’
 laimenttuˣ  ’laimeta’
 laimistuˣ  ’väljähtyä’
 laiskutellaˣ  ’laiskotella’
 laitamuatto  ’hyväksyttävää, sopivaa’ (esim. Ei tämmöne ol laitamuatto!)
 laiteskellaˣ  ’laitella’
 lakka  ’katos’ [vrt. vir. lakk : laka]
 lakkonttuˣ  ’lakoutua, laota’
 lalva  ’latva’
 laŋketaˣ  ’langeta, kaatua; (ääni) painua, sortua’ (esim. Ääniki laŋkke valla)
 lammi (part. lamme)  ’lampi, lammikko’
 lampsiˣ  ’lampsia, tallustaa’ [vir. lampsida]
 lao  ’saunan lauteet’ [vir. lava]
 lappelttas  ’lappeellaan; lappeelleen’
 lappio  ’lapio’
 lappioitaˣ  ’lapioida’
 lappiovarsi  ’lapionvarsi’ (vrt. kirvevarsi)
 larpastuˣ  ’lakastua, nuutua’
 laskenttuˣ  ’laskeutua, alentua, painua’
 laskuttaˣ  ’laskostaa’
 laskutus  ’laskos’
 lauetaˣ  ’hajota, laota, luhistua (pino); laueta’
 laukka  ’suolaliemi’ (esim. silakalaukka)
 laukulas  ’(silmät) väsyneen näköiset, menossa kiinni’ [vrt. vir. laug]
 lauluttaˣ datiiviverbi8 ’laulattaa’ (esim. Kuis sun nyy nii laulutta?) [vir. laulutada]
 lauppias  ’laupias’
 lauteerataˣ  ’jutella, laverrella’ (vrt. ruots. pladdra, saks. plaudern)
 lavastaˣ  ’lakaista’ (tav. kevästäˣ)
 leevone(n)  ’leivo, kiuru’ [vir. lõoke(ne)]
 leeväŋkappala  ’leipäpala’
 leija, leijakko  ’vetelä, ihmistä kantamaton paikka suolla, hete’
 leikil  ’helposti, kevyesti’
 leikkelys  ’leikkele’
 leiskattaˣ  ’leiskahtaa’
 leiskaus, leisku  ’kova äkillinen järkytys t. pelästys’ (esim. See oli kamala leisku!)
 leisko  ’suuri valkovatsainen metsähiiri’ (Mynäm.: leisku)
 leoŋ-kauna  ’(pieni) levon hetki’ (kielt. yhteydessä)
 lenssenttyˣ  ’lauhtua, leudota’
 lenssiä  ’leuto, lauha’
 lepistö  ’lepikko’ [vir. murt. lepistu]
 leppenttyˣ  ’leppyä; lauhtua’
 lerviʷ  ’lärvi, suuvärkki’ (esim. Piðä lervis kii!)
 lervitelläˣʷ  ’pilailla, lärväillä’
 lessakas, lessakkaine(n)  ’pyylevä’
 levimine(n)  ’leviäminen, laajentuminen’ [vir. levimine]
 levjä (mon. part. levji t. levjöi)  ’leveä’; vrt. siljä
 levjäks  ’hajalleen, levälleen’
 levjälttä  ’leveälti’
 levjänäs  ’hajallaan, levällään’; vrt. pitkänäs
 levune(n)  ’levyinen’
 levus (gen. levuðe(n))  ’leveys’
 leväˣ (ei astev.)  ’levätä’
 liapataˣ  ’kuljeksia paljon ulkona’
 liarataˣ  ’heilua, liehua’ (esim. Koera häntä liara nii et!)
 liarukka  (Saunassa lähtee liereän muotoisia lierukoita iholta.)
 liasataˣ  ’kuljeksia, vaeltaa’ (esim. Ain sää olet liassamas!)
 lihtunavarvas  ’liikavarvas’
 liika adv.  ’liian’ [vir. liiga]
 likastaˣ  ’liata’  {samoin johdetuita:  soopastaˣ, sontastaˣ, puurostaˣ, rasvastaˣ, tervastaˣ, nuljustaˣ, piimästäˣ, ...}6
 likastuˣ  ’likaantua’ {samoin johd.:  soopastuˣ, sontastuˣ, puurostuˣ, rasvastuˣ, tervastuˣ, nuljustuˣ, piimästyˣ, ...}7
 likemäks  ’lähes; lähemmäksi’ [vrt. vir. ligemaks]
 likemälttä  ’lähemmäs; lähempänä’
 likipaikol  ’lähellä’
 likisi(n)  ’lähetysten’
 likki  ’läheltä’
 likko(n)  ’likoon’ (vrt. livotaˣ) [vir. likku]
 limakkaine(n)  ’limainen, niljainen’
 linnaloppu  ’vanha "linnakundi"’
 lintupuuri  ’lintulauta’ [vrt. vir. puur]
 lippiä  ’lipeä’ (esim. tuhkalippiä)
 lirtti  ’pieni, ohkainen sontapötkö’
 lisseks  ’lisäksi’
 lisike(ˣ)  ’lisä, lisäke’
 lissä(n)  ’lisää’ (esim. Saat lissäŋki!)
 lissänttyˣ  ’lisääntyä’
 lissäskelläˣ  ’lisäillä’
 liula  ’ohut viipale esim. porkkanasta’
 liuloˣ  ’viipaloida esim. porkkanoita’ (esim. Mää keitä liulotui porkkani)
 liussuˣ, liusutaˣ  ’liukua’
 livastuˣ  ’liukastua, livetä’ [vir. livastuda]
 livotaˣ  ’liota’ (esim. See panttim palju likkoma)
 livottaˣ  ’liottaa’
 lohvastaˣ (ei astev.)  ’lohkaista’
 loikattaˣ  ’venahtaa (pitkäksi)’
 loikaus  ’loikka, loikkaus; hyppäys’ (vrt. huipaus)
 loikkaroitaˣ  ’oleilla toimetonna, oleksia’ (esim. Sää tääl valla loikkaroittet...); vrt. Tornionl. murteen jolkkaroita id.
 loikkuˣ  ’loistaa, leimuta’ (esim. Tähðet loikkuvat taeval, Valkkiat loikkuva akkunist)
 loinaillaˣ  ’loikoilla aamulla vuoteessa’
 loitana ≈  ’lurjus’
 lonssuˣ  ’luhistua, sortua, pettää ’ (esim. pino, maa)
 lopulas  ’lopuillaan, viimeisillään’
 lopultas4  ’lopultakin, vihdoinkin; loppujen lopuksi’
 lortikka  ’takkuinen hiuskimppu’ (esim. Sun on tukkas niim paskane, et o valla lortikois!)
 lortti, paskalortti  ’sontapötkö’
 lossata (vettä)  ’sataa kaatamalla’
 louhiˣ  ’leikata epätasaisesti’ (esim. tukkaa)
 louru  ’komeromainen syvennys, loukko’
 luakka  ’luokki’ [vir. look : looga]
 lu(v)aline(n)  ’luvallinen, sallittu’
 luanikas  ’luonnikas, mukava’
 luanistaˣ  ’sujua, käydä, luonnistua’ (esim. Kuis sun o luanistanuk kylvö? See luanisti valla hyvi)
 luantolähðe(ˣ)  ’lähde’ (vrt. lähðe)
 luijataˣ  ’hajota, laota, luhistua (pino)’

 luiko (ei astev.)¹  ’laulujoutsen’ [vir. luige]
 luiru  ’liian laiha, luiseva’
 luirukka  ’liian laiha ihminen’
 luistiˣ  ’liukua, luistaa, luistella ’ (esim. Lähðetä jääl luistima!)
 lukkeˣ  ’lukea; laskea’ (esim. Mää luve(n)...)
 lukkia  ’lukija; laskija’
 lukku  ’lukko’ [vir. lukk : luku]
 lukuline(n)  ’lukittava’
 lumishaŋki (ei astev.)  ’lumihanki’
 lumppu: erit. heittä lumppu(n) ’panna vaatekappale lumpuksi’ (esim. Heitäs see roitti jo lumppu!)
 luppaskellaˣ  ’lupailla’
 luukasluu  ’nilkkanivelen ulkoneva luu’
 Luukka (ei astev.)³ ’Luukkaa’ (vahtolainen talo)
 luukraasti  ’luiseva, laiha ihminen’
 luuŋkaanikka  ’(lihaton) luu’ (esim. Koeral o vaa joku luuŋkaanikka.)
 luuŋkomo  ’(isohko) luu’ (esim. Ei ol jäljel kon tommone luuŋkomo.)
 luveskellaˣ  ’lueskella’
 luvetellaˣ  ’luetella’
 lyhkähiane(n)  ’lyhythihainen’
 lyhkäne(n)  ’lyhyt’ [vir. lühikene]
 lyhkäselttä  ’lyhyellä’ (esim. Laŋkat ova liika lyhkäselttä!)
 lyhy(ä)  ’lyhyt’
 lyhyläntä  ’lyhyenläntä, lyhyehkö’
 lykäˣ  ’työntää’ [vir. lükata]
 lyssy(n)  ’lysyyn, lyttyyn, myttyyn’
 lyäðä valkkia  ’iskeä kipinää’
 lähðe(ˣ)  ’kaivo’ (vrt. luantolähðe)
 lähðettäˣ  ’lähdettää, puhdistaa’
 lähetyste(n)  ’lähekkäin’
 lähteŋkoukku  ’kaivonkoukku (jolla nostetaan vesiämpäri kaivosta)’
 lähteŋkehä  ’kaivon kehä’ (esim. Enne muinan tehtim puukehässiki lähtei.)
 läks  ’lähti’ [vrt. vir. läks]
 läksiä  ’lähtijä’
 läköttäˣ  ’kuumottaa, paistaa kuumasti’
 lämmetäˣ  ’lämmetä, lämmitä’ (esim. Sauna lämppe jo.)
 lämmin t. lämmiä (gen. lämpymä(n)˄ t. lämmiä(n); komp. lämmempi, joskus lämpysempi), pikkulastenk. lämy  ’lämmin’
 lämminvalkkia (partit. lämmintvalkkia)  ’lämmitystuli eli huoneen lämmitystä varten poltettava tuli’
 läpitte(n)  ’läpi, lävitse’
 lävästäˣ  ’läpäistä’
 läykyttäˣ˄  ’läikyttää’
 lösölämmin  ’ylen lämmin, tukala’
 lövy (melkein y)  ’levy’ (vrt. köykäne(n))
 löyhyˣ  ’leyhyä’
 löyhytelläˣ  ’leyhytellä’
 löyhyttäˣ  ’leyhyttää’
 löykä  ’löyhäys, hönkä, huuru’
 löysniŋki  ’latinki, erä, satsi (yleensä sontaa housuissa)’ (esim. Nyy on tullu aika löysniŋki!)
 lööhättäˣ  ’leyhähtää’
 lööhäyttäˣ  ’leyhäyttää’
 lööhäys  ’leyhähdys, pöllähdys’

 maa-ihmei  ’ihmeitä’
 maampinnas  ’maalla, maaseudulla’ (esim. Asutan tääl maampinnas)
 maampualiska  ’mahdottoman suuri (ihminen)’
 maapaikka  ’maatalo, maatila’ (esim. Niil o joku maapaikka tual Orippääs)
 mahtaˣ-apuverbillä muodostetaan pääverbin kysyvää potentiaalia vastaava rakenne   (esim. – Mahtak se ollas siäl?  – Taita ollakki.), myöskin kielteiskysyvänä (esim. Eik nee mahða varista aikanas maaha?)
 maðone(n)²  ’matoinen; madonsyömä’
 mahtava  ’ylpeä’
 mail  ’maalla’ (kaupungin vastakohtana)
 mailma, maelma  ’maailma’
 mailma-siu(n)  ’maailman sivu, kautta aikojen’
 maisteks  ’maistiaisiksi, kokeeksi’
 makkaskellaˣ  ’makailla, makoilla’
 makkavalttas4  ’makuulla(an); makuulta(an); makuulle(en)’ [vrt. vir. magavalt] (vrt. istuvalttas)
 makkia   1º ’makea’; 2º ’makeasta tahmaantunut’ (esim. Tulevas sormet nii makkiaks näist marjoist); 3º ’kipeä, tuskallinen’ (esim. Kyl teke makkia!)
 makkia-ruaho  ’peltomatara’ (esim. Tääl o niim pal noit makkioi-ruahoi!)
 makkia-soppa  ’hedelmä- tai marjakeitto’ (esim. Ei paljal makkial-sopal oikkem pärjä!)
 makkiaste(n)  ’kipeästi’ (esim. See satu aika makkiaste)
 makkaskellaˣ  ’makailla’
 makkenttuˣ  ’tulla makeammaksi’
 makkos  ’makaamassa, nukkumassa’ (esim. Jokos olet makkos?)
 makkosse(n)  ’makaamaan, nukkumaan’
 mako  ’maha, vatsa’ [vir. magu]
 makopaikka, makopritsi  ’makuupaikka, makuusija’
 makso  ’maksu’
 makuperse, makupylly  ’herkkusuu’
 malttaruaho  ’pihatähtimö, vesiheinä, kanannokkima’ [vir. maltsa]
 malttat  ’maltaat’
 maŋkki  ’maha, vatsa’ (esim. Jokos sait maŋkkis täytte?)
 mantera  ’manner’ (esim. Manteram pualelt kuulu jotta meteli)
 mar finiittiverbin perässä   ≈ ’-han/hän’ (esim. Om mar!); vrt. ei-mar
 maripuuro  ’ruismarjapuuro’
 marjaskarhu  ’kiukkuinen, erakkomainen (ihminen)’
 mataloitaˣ  ’madaltaa’ (esim. Mää mataloitte(n)...)
 matto (ei astev.)  ’matto’ (esim. Tääl leikata mattoŋkuttei!)
 maune(n)²  ’makuinen’ (esim. See om paha maust!)
 meeˣ (akkusat. & gen. meijä(n))  ’me’ [vrt. liiv. meeg]
 meetrittäisi(n)  ’metreittäin’
 meinate(n)  ’nimittäin’
 meiniŋki (ei astev.)  ’tarkoitus; suunnitelma; touhu’ (esim.Ai tääl o jotta neolomameiniŋkei!)
 melkke(n)  ’melko varmasti’ (esim. Kyl see melkke oli kettu)
 melkkest5  ’melkein’ (vrt. Porin melkeist)
 melkkiä(n)  ’melkein’
 mello(ta)ˣ  ’mellastaa, elämöidä’
 mereŋkehräjäine(n)  ’kilkki’
 merimais  ’saaristossa’
 metelöitäˣ  ’elämöidä, metelöidä’
 mettistyˣ  ”villiintyä, metsittyä” [vir. metsistuda]
 metäŋkappala  ’metsäpalsta’
 mettä (astevaihtelullinen – samoin otta, vatta jne.)  ’metsä’
 meuko (ei astev.)¹  ’kovin suuri esine’
 mialukkaste(n)5  ’mieluusti’
 miheŋkkäs, miheŋkkä(n)  ’mihinkään’
 mihe(n)  ’mihin’
 mihessaaðe(n)  ’mihin saakka’ (samoin tähässaaðe(n), tohossaaðe(n), siihessaaðe(n))
 mikkä(n)  ’mikään’
 miks  ’miksi’ = mikä-sanan translatiivi, ei ’minkä vuoksi’ (esim. Miks see siit tule, et hänel sitä puhu?)
 miksei yhdyskieltoverbin yks. 3. pers. ’miksi ei’;  2. ja 1. pers. vastaavasti mikses (mikset) ja mikse(n) (miksen)
 mil  ’millä; mille’
 millä(n)  ’millään; millekään’
 milt  ’miltä’ (miltä(n) ’miltään’)
 miŋkä(n)  ’minkään’
 miŋkälaist  ’minkäänlaista’ (esim. Oŋk tääl miŋkälaist keppu?  Ei miŋkälaist!); vrt. joŋkulaine
 miŋkä-tähðe(n)  ’miksi, minkä takia’
 mimmone(n) (= kummone(n); mon. part. mimmotti)  ’millainen’
 mimmones  ’minkähänlainen’
 mikä aika  ’mihin aikaan’
 mimmotel aikka, mimmosel aikka  ’mihin aikaan’
 mimmotto(n), mimmottos, mimmottis  ’kuinka, miten’
 mimmottompäi(n)  ’miten päin’
 missä(n)  ’missään’
 mist  ’mistä’
 mistä(n)  ’mistään’
 misä (vrt. kusa)  ’missä’
 mittä(n)  ’mitään’
 mitälai  ’mitä’ (kysymyssana; vastauksessa voi olla jottalai tai ei mittälai)
 miälemi(n)  ’mieluummin’
 miäsmäine(n)  ’miehistynyt, aikamiehen kaltainen’
 miästäpoikka  ’olevinaan kovin miehekäs’ (esim. Kyl sitä nyy olla nii miästäpoikka!)
 mohjo  ’iso, paksu ihminen’
 Moissio  ’Moisio’
 mojottaˣ kipuverbi9  ’särkeä, sattua (erit. iskun jälkeen)’ (esim. Mojotta viäläki!)
 molematte(n), molemitte(n)  ’molempien’ [vir. murt. mõlemi]
 molemppim-päi(n)  ’molempiin suuntiin’
 molkkelas  ≈ ’mollottaen’ vrt. molkku (esim. Täytyk sitä nyt tommottos tissit molkkelas siin kekkuloita!)
 molkku  ’suurehko pyöreähkö kivi’
 montte(n)  ’moneen’ (esim. En ol montte aikkaŋ käynys siäl)
 moona  ’muona’ [vir. moon]
 morokivi  ’rapakivi’
 morssen (gen. morsseme(n))  ’morsian’
 moso  ’muhennos, sose, moska’
 mossataˣ  ’lyödä, mojauttaa’
 mote (ind. pr. yks. 3. pers.; infinit. puuttuu kuten seh-verbiltä)  ’tehoaa, tepsii’
 mottelas4  ’loukkaantunut’
 mottitauti  ’loukkaantuneisuus, närkästys’
 muaðone(n)²  ’muotoinen’
 mual  ’muualla; muualle’ (vrt. muuhal)
 mualt  ’muualta’
 muðane(n)²  ’mutainen’
 muina(n)  ’muinoin, kauan sitten’
 muinane(n)  ’entinen’
 muirataˣ  ’sitoa sekaisella solmulla’
 muisto  ’muisto; muisti’ (esim. Sul o sit hyä muisto!)
 mukamaste(n), mukamas  ’muka(mas)’
 mukko(n)  ’mutta kun’
 mukula (mon. part. mukuli)  ’lapsi (joskus vähän väheksyvästi)’
 mukul(a)maine(n)  ’lapsellinen’
 mukuliaine(n), mukulaine(n)  ’nokkonen’
 muljataˣ  ’myllätä, sekoittaa’ [vrt. vir. muljuda]
 mullaŋkokkara  ’multakokkare’ [vrt. vir. mullakamakas]
 mullane(n)²  ’multainen’ [vir. mullane]
 mullittaˣ  ’mullata’
 mummutauti  ’menopaussi’
 murena  ’muren’
 murhe  ’huoli; murhe’ (esim. Kyl mää piðä siit murhet ...huolehdin...) [vir. mure]
 murhefluuri  ’suruharso’
 murheline(n)  ’surullinen’ [vir. murelik]
 murhettuˣ  ’huolehtia; murehtia’
 murhetuttaˣ datiiviverbi8 ’murehduttaa, surettaa’ (esim. See murhetuttaki muntMun murhetutta, ko(n)...)
 muuhal, muhal  ’muualla; muualle’
 muuloste(n)5  ’muulloin’ (vrt. uskoste(n))
 muuri  ’(muurattu) takka, uuni’
 muutamppi  ’muutamia’
 muutan (gen. muutama(n))  ’muutama, muudan, jokunen’
 muut-ko(n)  ’muuta kuin; muita kuin; muualla kuin; muilla kuin; muiden kuin; muuten kuin’ ym. (esim. Ei meinamissi lasketa muut-ko Raissios) [vrt. vir. muudkui]
 muuto(n)  ’muutoin, muuten’
 muuttaˣ  ’muuttaa; (astia) antaa sisältöön jokin maku t. haju’
 muutteks  ’vaihteeksi’
 muutuskella  ’muutella, muuttuilla’ (esim. Kyl ilmap pakkava joskus muutuskelema, ei nee ain saman pysy)
 myrkyne(n)², myrkyline(n)  ’myrkyllinen’ [vir. mürgine]
 myrskytäˣ  ’myrskytä’ (esim. Siäl myrskytte oikke!)
 myäðe(n)  ’myöten’
 mäðänttyˣ  ’mädätä, mädäntyä’
 mähtärä  ’tahma, tahmainen lika’ (< ??)
 mähtäräine(n)  ’tahmaantunut, tahmainen’
 mähtäröitäˣ  ’tahria’ (vrt. ed.)
 mäkimansikka  ’ahomansikka’
 mäköttäˣ  ’mäkättää’
 mämmäköittyˣ (pass. II partis.; perusmuoto mämmäköitäˣ)  ’pilattu, liiaksi prosessoitu t. raffinoitu (ruoka)’
 männistö  ’männikkö’ [vir. murt. männistu]
 märhettyˣ  ’märehtiä’
 märkä (gen. märjä(n))  ’märkä’ [vir. märg : märja]
 märsätäˣ  ’märistä, nalkuttaa’
 märä  ’tamma’ (esim. Märävittu! aika vahva voimasana) [vir. mära]
 mässänttyˣ  ’muhia, hautua; mennä pieniksi’
 mää (akkusat. mun, part. munt, ill. munsse(n)), vanh. mnää (akkusat. mnuu(n), part. mnuut)  ’minä’
 määrlö  ’määrly, sinkilä’
 määräs  ’määrä (tehdä jotakin)’ (esim. Meijä oli määräs eiläŋ käöðäs siäl)
 määräselttä  ’säännöstellen, kitsaasti, määrältä’
 määtäkkä  ’tahma’
 mölkkäri  ’iso t. paksu puunpökkelö tms.’ (vrt. molkku)
 möriä  ’möreä’
 mötti  ’jokin (kova) möykkymäinen esine’
 mötäkkä  ’epämääräinen tökötti’

 naarane(n)  ’naaras(puolinen)’
 nahka (yks. gen. naha(n), mon. part. nahvoi)  ’nahka’
 nahkia  ’nahkea, nihkeä’
 naipasmiäs  ’tytöille lähtevä nuorimies’
 naljustaˣ  ’mutustaa, natustaa, möykyttää’
 naorattaˣ  ’naurahtaa’ [vrt. vir. naeratada]
 napakaera  ’kaira, pora’
 nassuttaˣ  ’syödä’ (pienestä lapsesta)
 natu (ei astev.)  ’(hippaleikin) hippa’
 natussi  ’hippasia’ (esim. Ruveta natussi!)
 nauruttaˣ datiiviverbi8  ’naurattaa’ (esim. Mun naurutta tommone) [vir. naerutada]
 nauruttavaine(n)  ’huvittava, humoristinen’
 nautitaˣ  ’nauttia’ (esim. Mää nautitte siit...)
 neeˣ (part. niit, gen. niitte(n))  ’ne’ [vir. need]
 neljäŋkerro(n)  ’nelinkerroin = neljänä kerroksena’
 neljänys  ’neljännes’
 neljäskulmane(n)  ’nelikulmainen’
 neljästäˣ  ’nelistää’
 neljästäs  ’nelisin, neljän kesken’
 neoloˣ  ’ommella’
 neoloja  ’ompelija’
 neolomakone  ’ompelukone’
 neolomakoppa  ’ompeluvälinekori’
 neolomalaŋka  ’ompelulanka’
 neolomavehket  ’ompeluvälineet’
 Neoniämi  ’Neuvonniemi’(?) Vahdonjoen haarauman lähiseutu
 neo’o  ’neuvo’ [vrt. vir. nõu]
 neo’oˣ  ’neuvoa’
 niiŋko-nii (yleensä predikatiivina)  ’selvä sitten, ei voi mitään’ (esim. See o sit niiŋko-nii!) [vrt. vir. niikuinii; nagunii]
 niinäs (vrt. noinas, näinäs) komitat.  ’sellaisenaan, niineen, siltään’
 nii-oikke (painoll. oik)  ’aivan niin’; vrt. oikke(n)
 nirko (ei astev.)¹  ’kärki, nirkko’
 nirsu, nirsukka  ’nirso’
 nirsuttaˣ  ’nirsoilla; syödä huonosti (lapsista)’
 nisu  ’vehnä’ [vir. nisu]
 noiˣ (part. noit, gen. noitte(n))  ’nuo’
 noi(n)  ’noin, tuolla tavoin’
 noinas (vrt. niinäs) komitat.  ’tuollaisena(an)’
 nojolas  ’nojallaan; nojalleen’
 nokastaˣ  ’nokkaista’
 nokittaˣ 1º  ’noeta’
 nokittaˣ, nuahotaˣ 2º  ’nuohota’
 nokittaja, nuahoja  ’nuohooja’
 nokkas-ottavaine(n)  ’herkästi loukkaantuva t. pahastuva’
 nooðattaˣ  ’noudattaa; ottaa mallia t. esimerkkiä’; mukautua toisen tahtoon (esim. Ei ain tarvittet toissi nooðattaˣ)
 norkataˣ  ’norkoilla, kärkkyä’
 nosela  ’sitkas, ei tuore eikä kuiva (leipä)’
 noukiskellaˣ  ’poimiskella’
 noukkiˣ  ’poimia’
 noukkius  ’poiminta, poimimis-’ (esim. marjanoukkiusastia)
 Noussiaine(n) (gen. Nouste(n))  ’Nousiainen’ (pitäjä)
 noustelaine(n)  ’nousiaislainen’
 nuarmaine(n)  ’nuorehko’
 nuatti  ’sävel(mä)’ (esim. Siin laulus o vähä murheline nuatti)
 nuhiˣ  ’nuijia, hakata’ (esim. Saat mennät turppai nuhima!)
 nuhja  ’nuija’ [vir. nuhi]
 nuhjuttaˣ  ’nuhjustaa, nuhjata (nurkissa)’
 nukkunuspitte(n)  ’nukkuessaan, unissaan’
 nukuskellaˣ  ’nukkua’ frekv. (esim. Sää nukuskelep pisim päevä!)
 nukuttaˣ ’nukuttaa’: 1º transit.verbi;  2º datiiviverbi8 (esim. Nukuttak sun jo?); vrt. unittaˣ
 nulju  ’(uroksen) siemen’
 nummi  ’kangas’
 nurimperi(n), nurjamperi(n), nurimpäi(n)  ’nurin, väärin päin’
 nuris4  ’nurin, kumoon; kumossa’
 nuuskaus  ’pieni, mitätön tapahtuma’ (esim. See oli niiŋko nuuskaus!)
 nuuskuttaˣ  ’niiskuttaa; nuuhkia’ [vrt. vir. nuusutada]
 nuustellaˣ  ’nuuhkia, haistella’
 nyky(s)  ’nykyään’
 nyrrätäˣ  ’tappaa, nitistää (eläin)’
 nyrsy  ’ylen vaatimattomasti, köyhästi elävä’
 nysy  ’liian lyhyt’ (vaatekappale; esim. Takki o valla nysy näköne)
 nysynenä  ’nykerönenä’ [vir. nüsinina, nosunina]
 näinäs (vrt. niinäs) komitat.  ’tällaisena(an)’
 näit-aevoi  ’näihin aikoihin, tähän aikaan; nykyään’; vrt. aevos
 näkkiä  ’näkijä’ (esim. Sii näkkiä, kusa tekkiä)
 näkättyˣ (imperf. yks. 3. p. näkäty(i))   ’nääntyä, läkähtyä’
 nälkkinäs4  ’nälkäisenä’
 nälkkäne(n)  ’nälkäinen’
 nämäˣ (gen. näitte(n);)  ’nämä’ (esim. iness.: Kyl näisäki on tarppeks tekemist!) [vir. nemad]
 närjästäˣ  ’ärjäistä’
 närssiˣ  ’järsiä’ [vir. närida]
 närästäˣ datiiviverbi8  ’närästää’
 öne(n)²  ’näköinen’ (esim. Miŋkäs näöne see o?)
 nörhöläs4  ’(ilmeestä päätellen) loukkaantunut’ (myös esim. nokka nörhöläs) [vrt. vir. nina norus]
 nörhönokka  ’loukkaantuvainen t. loukkaantuneen oloinen’
 nöhtä  ’nöyhtä’
 nöörä  ’nöyrä; taipuisa’ [vrt. vir. nõder]

 o(n), on  ’on’
 ohitte(n), ohitteˣ  ’ohi, ohitse’
 ohkane(n)  ’ohut’ [vir. õhukene]
 ohkaseltta(s)  ’ohuelti; ohuissa vaatteissa’
 oienttaˣ  ’oikaista’ [vir. õiendada]
 oietes  ’oitis, oikopäätä; oikoisenaan’ [vrt. vir. õieti]
 oikke(n)   1º ’oikein’;   2º ’kyllä (myönt. vastauksen verbin painollisena vahvisteena)’ (esim. – Jokos söit? – Söi oikke!)
 oikkenttuˣ  ’oieta, suoristua’
 oikkia  ’oikea; suora’
 oikkiamperi(n), oikkiampäi(n), oikkempäi(n)  ’oikein päin’
 oikkiastas  ’oikeastaan’
 oja  ’oja; puro, pieni joki’
 ojarentukka  ’rentukka’
 oksenuttaˣ datiiviverbi8  ’oksettaa’
 oksenuttavaine(n)  ’oksettava, yököttävä’
 olematon(e(n))  ’näky, haamu’ (esim. Mää, kuule, näi olemattomi!)
 olettaˣ  ’edellyttää, vaatia, määrätä’ (esim. Ol niiŋ ko oleteta!)
 olevanas4  ’olevinaan’ (samoin: tekevänäs, tiätävänäs jne.)
 olleŋka(n)  ’ollenkaan, lainkaan’
 olo   1º ’olo, oleminen’;  2º ’tunne, aavistus, luulo’ (esim. Mul o simmone olo, et huanosteŋ käy)
 olot-ja-ajat  ’pitkät ajat’ (esim. Misäs sää joka ehto olot ja ajat nuahot?); NB että suomen yleiskielessäkin on muodoltaan samanlainen
syntagma olot ja ajat, jolla on kumminkin sananmukainen merkitys ‘olot ja ajat‘; vastaava koskee viron syntagmaa olud ja ajad.
 oluˣ (part. oltta)  ’olut’
 ol-vai[!] (molemmat tavut painollisia)  ’älä (semmoista) puhu!’ (esim. Ol-vai, es sää mittän tiäðä!)
 ooðoi²  ’vieraita’ (esim. Taita tulla jotta ooðoi, koŋ koera haukattele)
 ooðokselttas  ’oudokseltaan, tottumattaan’
 opeskellaˣ  ’opiskella’
 oppeˣ  ’oppia’
 orko (gen. orvo(n))  ’notko, syvänne, alho’ [vir. org]
 otapää  ’jääräpää’
 ottap-puales  ’adsorboida; absorboida, imeä itseensä’

 paattistelaine(n)  ’paattislainen’
 paðajalat  ’kolmijalka, pannunjalka’
 paha  ’paha; huono’ (esim. pahak keŋkät)
 pahakurki  (voimasana)
 pahantekkiä  ’rikollinen’
 pahenttuˣ  ’pilaantua, mädäntyä; huonontua’
 paija  ’lelu’
 paikka-paiko(n)  ’paikka-paikoin, paikoitellen’
 paikol  ’paikkeilla, vaiheilla’ (esim. See oli kymmenem paikol.) [vir. paiku]
 paiskataˣ  ’heittää’ [vir. paisata:paiskan]
 paisuma  ’paise’
 paitte  ’paitsi’
 pakane(n)²  ’pakkanen’
 pakaseŋkaaputus  ’kirkkaalta taivaalta satava lumi’
 pakenttuˣ  ’paeta’
 pakkossi  ’piilosia, piilosilla’ (esim. Ruvetam pakkossi!)
 pako  ’halkeama, särö’ [vrt. vir. paokil(e), paotada, paotuda]
 pakohaava  ’ihon halkeamaan (esim. kantapäässä) muodostunut haava’
 paksemaltta  ’paksummalti’ [vir. paksemalt]
 paksempi  ’paksumpi’ [vir. paksem]
 paksenttaˣ  ’paksuntaa’ [vir. paksendada]
 paksenttuˣ  ’paksuta, paksuntua’ [vir. pakseneda]
 paksultta(s)  ’paksulti [panna]’ [vir. paksult] (esim. Veðäp paksulttas vaa!)
 paksunas  ’paksusti, paljon [olla]’ (esim. Siäl o oikkem paksunas paska [= ’likaa’]); vrt. levjänäs
 paksupiimä  ’pitkäpiimä’
 pal, paljo(n)  ’paljon’
 palelttuˣ kipuverbi9  ’palella’ (esim. Muŋ käten paleltuva aika taval)
 paleluttaˣ  ’kylmetyttää, vilustuttaa’
 paljalttas  ’paljaana, pelkkänä, sellaisenaan’ (esim. O nii hyvi peruni, et niit syä paljalttaski!) [vir. paljalt]
 paljajalvo(n)  ’paljain jaloin’ [vir. paljajalu]
 paljaŋkonte(n)  ’paljain jaloin’
 paljampäite(n)  ’paljain päin’
 paljas  ’paljas; pelkkä’ [vir. paljas]
 pallistaˣ  ’päärmätä, pallistaa’ [vir. palistada]
 pallukoitaˣ  ’hemmotella’
 palluttaˣ  ’hemmotella’
 paltine(n)  ’ylenpalttinen, ylenmääräinen’
 palvaˣ  ’palvoa, jumaloida, hemmotella ’ (esim. See palva sitä mukulatas niim pal!) [vrt. vir. paluda]
 pamppanttuˣ  ’tamppautua, pakkaantua; tiivistyä, saeta’ (esim. Sonta pamppantu, ko niiŋ kauam piðättä sitä)
 Panssio  ’Pansio’
 pantataˣ   1º ’pantata’;   2º ’panna vastaan, ottaa kiinni, olla ahdas jostain kohtaa’ (esim. Akkuna pantta tolt pualelt)
 paohataˣ   1º (itr.) ’pitää kovaa ääntä’;   2º (tr.) ’moittia, nuhdella’ (esim. Älä paohas sitä piäntä!)
 papena  ’papana’ (esim. lamppampapena, jäneksempapena)
 papottaˣ  ’puhua pälpättää’
 papu  ’herne’ (paui ’herneitä’)
 paranttuˣ  1º ’tulla tervee(mmä)ksi’;   2º ’tulla paremmaksi’;   3º ’auttaa’ (esim. 3º:  Ei täsä mikkäm parannuˣ; Mikäs siin sit parantu; Ei parannup pal melloma)
 paraus  ’äkkinäinen paha ääni; parahdus’
 parenttuˣ  ’tulla paremmaksi’
 pareus  ’paremmuus’ (esim. Ei täsä pareuksist tiäðä!)
 parhamalas4  ’parhaimmillaan’
 parkkuˣ  ’itkeä, parkua’
 parkuvaine(n)  ’itkuinen; helposti itkevä’
 parma  ’paarma’ [vir. parm : parmu]
 parsineola  ’parsinneula’
 parsius  ’parsimus; parsinta, parsiminen’ (esim. Oŋk meil jottam parsiuslaŋkka?)
 parsiussiäni  "sukanparsintasieni" (jossa neuloja)
 partanarseli  ’partasuu, parrakas mies’
 parttal  ’partaalla, äärellä’ (esim. ojam parttal; joem parttal; haoðam parttal [kuv.])
 paruttaˣ  ’itkettää’ (esim. Mun rupes oikkem paruttama; Ei last saap parutta!)
 paskalähðe(ˣ)  ’viemärikaivo’
 paskassi-puhei  ’ilkeitä, ikäviä puheita’ (esim. Paskassi-puhei vaa saa kuulla)
 paskaruaho  ’rikkaruoho’
 paskatil  ’ripulissa’
 paskottaˣ I  ’liata’ (esim. Sää paskotak kaik paikat!)
 paskottaˣ II datiiviverbi8  ’olla paskahätä’ (esim. Mum paskotta aika taval)
 paskottuˣ  ’likaantua’
 patahuisku  ’(juurista tehty) pataharha’
 pattiŋki  ’soiro’ (järeähkö tavallisesti 2"·4" oleva puutavara)
 pauhui (mon. part.)  ’toruja’ (ks. paohataˣ)
 paukattaˣ  ’paukahtaa’ [vir. paugatada]
 paumpalvot  ’herneenpalot’
 pehkanttuˣ  ’pehkaantua, lahota pehmeäksi’ (≈ perstanttuˣ) [vir. pehkida, pehastada]
 pehmiä  ’pehmeä’
 pehtaroitaˣ  ’piehtaroida’ (esim. Koera pehtaroitte...) [vir. püherdada, piherdada]
 peiko (ei astev.)¹  ’peikko, mörkö’
 peipone(n)²  ’peippo’
 peli  ’peli; vaiva(nnäkö)’ (esim. Täsä oŋ kyl pelis; Om mar siin aika peli!)
 peljästyˣ  ’pelästyä, säikähtää’
 peljästys  ’pelästys, säikähdys’
 peljätys  ’pelätin’ [vir. peletis]
 peljättäˣ  ’säikäyttää’;  myös datiiviverbinä8 ’pelottaa, hirvittää’ (esim. Mun rupes vallam peljättämä)
 peljätäˣ  ’pelätä’ (esim. Pelkkäk sää, et siält putto?)
 peljäyttäˣ  ’pelästyttää, säikäyttää’
 pelkko  ’pelkoa’ (esim. Ei olp pelkko, et see korja jälkes! ’Ei tarvitse luullakaan, että hän korjaa jälkensä!’)
 pelkkoline(n), pelvoline(n)  ’pelokas’ [vir. pelglik]
 pelkkämätöne(n)  ’pelkäämätön’
 pelli  ’pelti; savupelti’
 pelvotoine(n)  ’peloton’
 pelvottaˣ datiiviverbi8  ’pelottaa’
 pennistäˣ  ’kerjätä pennosia’
 penttu (gen. pentu(n))  ’pentu’
 perataˣ   1º ’perata’;  2º ’hoitaa etunsa’ (sanonnassa Kyl see etus perkka!)
 pereʷ(ˣ)  ’päre’
 perkala  (lievä voimasana)
 perkele  (voimasana ja subst.; mon. part. perkeli, joka osoittaa sanan taipuvan osaksi kuten tyyppi kipe, ike, ...) ’perkele’ (esim. Kaikki perkeli niit o!)
 perkelest  ’perkeleesti’ (mutta saatanaste(n))
 perkkaus  ’perkaus, perkuu’
 perkkiö  ’perkiö’
 permonto  ’lattia’ [võro põrmand, vir. põrand] (esim. Minä löi raja permontto!)
 permontoharja  ’lattiaharja’
 persjuuri  ’pääjuuri’
 persluisti  ’mäen laskeminen pyllyllään’ (esim. Täst o hyä mennäp persluisti!)
 persläven-tiitti  sadatussana
 persnyky  ’häntäluu’
 persseläs4  ’kumoon, perseelleen; kumossa, perseellään’
 pesnyˣ  ’pessyt’
 peso  ’pesu, peseminen’ [vir. pesu]
 pesolaitos  ’pesula’
 pessenttyˣ  ’tulla puhtaaksi pesussa’
 pessiä  ’pesijä’
 pesu  ’pylly, takapuoli’ (pikkulastenkiel.)
 petataˣ (ei astev. eikä geminaatiota)  ’pedata, sijata’
 petkeli  ’petkel’ (esim. sallattipetkeli)
 piakkoite(n)  ’piakkoin’
 piarufärine(n)  ’ruskeanharmaa t. harmaanruskea’
 piarupruuri  ’piereskelijä’
 piarustunuˣ (mon. part. piarustunui)  ”ummehtunut, homehtunut” (ihminen paljosta sisällä olosta)
 piaruttaˣ   datiiviverbi8 ’pierettää’
 piarutus  ’ilmavaiva’ [vrt. vir. peeretus]
 piðemälttä  ’kauempana; kauempaa; kauemmaksi’
 piðäs, piðäsis  ’(tiettävästi t. suunnitelmien mukaan) pitäisi’ (esim. Heijäm piðäs lähtemä huame; Sem piðäs olema valmis)
 pihatto  ’navetta’
 pihlava  ’pihlaja’ (vrt. katava, jalava) [vir. pihlakas, kadakas, jalakas]
 piipumpohka  ’piipunperskat’
 piiru  ’parru’ (järeä tavallisesti 4"·4" poikkileikkaukseltaan neliö oleva puutavara)
 piirustaˣ  ’piirtää’
 piisataˣ  ’riittää’ [vir. piisata]
 pikimälttäs4  ’pikimmältään’
 pikittyˣ  ’pikeytyä, tulla pikiseksi’
 pikittäˣ  ’pietä’ [vir. pigitada]
 pikkuruakane(n)  ’vähäruokainen’
 pilhoˣ, pilhotaˣ  ’rikkoa, hajottaa’
 pillanttuˣ  ’läikkyä, läikähtää; kaatua kokonaan (nesteestä)’
 pillataˣ  ’läikyttää, läikäyttää’ [vir. pillata]
 pimiä  ’pimeä’
 pimiäspitte(n)  ’pimeässä, pimeän vallitessa’ (tehdä jotain)
 pio  ’koura, pivo’ [vir. peo]
 pioline(n)  ’pivollinen, kourallinen’ [vir. peotäis]
 pippura (mon. part. pippuri)  ’pippuri’ [vir. pipar : pipra]
 piruste(n)5  ’pirusti’
 pisi(n)  ’pitkin’ [vir. pidi]
 pitkittäisi(n)  ’pitkittäin’
 pitkyläine(n)  ’pitkulainen’ [vir. piklik]
 pitkäkillulas  ’irtoamaisillaan oleva’ (nappi)
 pitkälttä  ’pitkälle; pitkälti’ [vir. pikalt]
 pitkälttäs4  ’pitkällään; pitkälleen’
 pitkälöine(n)  ’pitkällinen; pitkästyttävä’ [vir. pikaline]
 pitkänäs  ’pitkällään, pitkänään’; vrt. paksunas
 pittäˣ  ”pitää” (jotain):
        1º pittä meteli ’metelöidä’;
        2º pittä maitas ’oleskella’;
        3º pittä juttu ’puhua jankuttaa’;
        4º pittäk kiirut ’kiirehtiä’;
        5º pittä väli ’välittää’;
        6º pittä murhet ’huolehtia; murehtia’;
        7º pittä vaari(n) ’pitää vaarin, varansa’;
        8º pittäp pääl ’itsepintaisesti väittää t. vaatia’
 piukka  ’kireä, tiukka; täysi’
 piukottaˣ  ’kiristää’
 piukotus  ’kireys; jännitys’
 piänelttä  ’pienenä, pienellä (esim. säädeltäessä hormin veto pieneksi)’
 piäneŋkokkone(n)  ’pienikokoinen’
 piänes (iness.)  ’vähällä, lähellä’ (esim. Piänes oli ete mä mennys silmilän!)
 piäntte(n) (illat.)  ’pieneen’ [vir. peende]
 plaŋkku  ’lankku’ (yleensä 2"·8") [vir. plank : plangu]
 plassuttaˣ  ’maiskuttaa’
 platkattaˣ  ’läiskähtää’
 platkaus  ’läiskä(hd)ys’
 platkauttaˣ  ’läiskäyttää’
 platkuˣ  ’läiskyä’
 platkuttaˣ  ’läiskyttää’
 plattu  ’laimea; hailakka’
 plattuskaine(n)  ’litteä, lattea, laakea’
 plini, plinisavi  ’puhdas muovailtava vesipitoinen savi’ (vrt. tinasavi)
 plissu  ’laimea juoma’ (esim. kalja, kahvi: Em mää tommost plissu viiti juaða!)
 plitataˣ  ’läimäyttää’
 pliti  ’litinä’
 plitistä  ’litistä’
 ploiskari  ’suurehko läiskä tai jokin litteä esine’ (vaikkapa komea kunniamerkki)
 pluikkiˣ  ’luoda (esim. sontaa)’
 plumpsattaˣ  ’lumpsahtaa, mulahtaa’
 pluraus  ’vetelä päästö’
 plurauttaˣ  ’päästää vetelää’
 plutiˣ  ’pulikoida; loiskutella vedessä ’
 plutikoitaˣ  ’pulikoida’ (Mää plutikoitte vaa...)
 plutkattaˣ   ’luiskahtaa’, ”lutkahtaa”
 plutkauttaˣ  ’lipsauttaa, lotkauttaa (ulos)’
 plutkuttaˣ  ’lutkuttaa (esim. ruokaa suussaan)’
 plytys  ’lytyssä, lysyssä’
 pläiskiˣ  ’läiskiä’
 pläiskyˣ  ’läiskyä’
 pläiskytelläˣ  ’läiskytellä’
 pläiskyttäˣ  ’läiskyttää’
 pläiskästäˣ  ’läiskäyttää’
 pläiskättäˣ  ’läiskähtää’
 pläiskäys  ’läiskäys’
 pläiskäyttäˣ  ’läiskäyttää’
 pläti  ’pulina, pälpätys’
 plätisiä  ’pälpättäjä’
 plätistäˣ  ’lörpötellä, pälpättää’
 plätti  ’läiskä; paikka, kohta; ohukainen’ (esim. Plättiposki-Eetu eräs köllinimi)
 plätäˣ  ’läiskäyttää, lätkäyttää’
 plätöttäˣ  ’pulista, lätistä’
 pläästiˣ  ’maalata, sivellä, sutia, lääppiä’
 pohjapiimä  ’(viilin) aluspiimä’
 pohjataˣ  ’vaivata, olla vikana’ [vir. põhjata] (esim. Mikäs sitä pohja! ’Ei siinä ole mitään vikaa!’)
 pohottaˣ  ’(aurinko) paistaa kuumasti’
 poikittaisi(n)  ’poikittain’
 poikkastaˣ  ’katkaista’ (lastenk.)
 poikluama  ’poikkeaminen tieltä’ (esim. Tehðäs piäm poikluama tonne rantta!);  Poikluoman kylä 1400-luvulta. [vrt. karj. poikenluoma, ven. перелом]
 polko (gen. polvo(n))  ’polku’ (esim. Tääl kulke paljom polvoi)
 polku (gen. polu(n))  ’polku’
 polstari  ’patja’
 polttaˣ  polttaa; myös kipuverbi9 (esim. Nahka poltta ja kirmele niim piruste!)
 polusnaoha  ’polven alapuolelle sidottava kankainen nauha sukan kiinnittämiseksi’
 polvelumppene(n)  ’polvilumpio’
 pomiloitaˣ  ’pullikoida, äksyillä’
 pooðane(n)²  ’poutainen’ [vir. põuane²]
 popu (ei astev.)  ’kenkä’ (pikkulastenkiel.)
 porsto  ’eteinen’
 praakataˣ  ’jutella, rupatella’
 praakkaus, praakki  ’juttelu, rupattelu’
 prehjuttaˣ  ’(housut) roikkua’
 preŋkataˣ  ’kronata, peukaloida taitamattomasti’
 priiskala  ’pisara, tippa’
 priiskaloitaˣ  ’sataa vähän, pisaroida’ (esim. Nyp priiskaloitte jo!)
 priiskaus  ’ripaus’
 priiskotellaˣ  ’sirotella, ripotella’
 priiskottaˣ  ’sirottaa, ripottaa’
 pritistä  ’ritistä’
 pritkattaˣ  ’riksahtaa, ritkahtaa, särähtää’
 pritkaus  ’riksahdus, ritkahdus, rasahdus’
 pritkuttaˣ  ’naksuttaa, raksauttaa’ (esim. Älä pritkutas sitä sähkönappula!)
 prohjataˣ  ’kulkea vaivalloisesti syvässä lumessa’
 prosittaˣ  ’lämmittää kovasti (tulisijaa)’
 protakka, piimämprotakka  ’kokkareinen, heroittunut piimä’ (vrt. hurrupiimä)
 protina  ’rotina, porina’
 protistaˣ  ’rotista, rätistä; porista’
 protkottaˣ  ’motkottaa, nalkuttaa’
 protkotus  ’motkotus, nalkutus’
 prottana  ’munaus, virhe’ [vrt. vir. prohmakas]
 pruiskaus  ’ruiskahdus, roiskahdus, roiske’
 pruiskauttaˣ  ’ruiskauttaa, roiskauttaa’
 pruiskiˣ  ’ruiskia, roiskia’
 prutikka  ’ripuli’
 prutista  ’rutista, päristä’ (esim. Mikäs simmottom prutise?)
 pruukataˣ  ’pitää tapanaan’
 pruunenttuˣ  ’ruskistua; ruskettua’
 pruuni  ’ruskea’
 präiskiˣ  ’räiskiä, paukutella’
 präiskyˣ  ’räiskyä’
 präiskäys  ’räiskähdys, paukaus’
 präiskäyttäˣ  ’räiskäyttää’
 präiskättäˣ  ’räiskähtää’
 Präjäkkämänty  kaikkien vahtolaisten tuntema paksu ja leveä mänty Seppälän kylässä
 präköttäˣ  ’kärytellä, polttaa jotakin käryttäen; helottaa, rävöttää’
 präti  ’rätinä, räiskynä’
 prätistäˣ  ’rätistä’
 prätkättäˣ  ’räiskähtää, rysähtää’
 prätkäys  ’räiskäys, räsähdys’
 prääkkilauta  ’kelvoton lauta’ [vir. praaklaud]
 puaði, puari  ’puoti, kauppa’
 pual  ’puoli’ [vir. pool]
 pualan (gen. pualama(n))  ’puolukka’
 pualempiðone(n)  ’ei enää uusi (vaate)’ (piðone(n)²)
 puale(n)  ’syrjään, pois tieltä’ (esim. Menes puale!, Meŋkkäst puale!)
 pualeto(ine)(n)  ’vallaton, pahatapainen’
 pualhaimekska(n)  ’puoliksikaan, nimeksikään’
 pualilas  ’puolillaan; puolilleen’
 pualimaine  ’puolinen’ (esim. tom pualimaine seinä)
 pualimitte(n)  ’puolittain, osaksi’
 pualine(n)  ’puoleinen’
 pualiska  ’puolikas, puolisko’
 pualittaisi(n)  ’puolittain’
 pualääreŋkä(n)  ’lähellekään’
 puffattaˣ  ’pussahtaa, tussahtaa’
 puhtu (ei astev.)  ’puhdas’ (pikkulastenkiel.)
 puhumïstaka(n)  ’puhettakaan’ (ï painollinen; esim. Ei olp puhumïstaka!)
 puhvastaˣ (ei astev.)  ’puhkaista’
 pullelas4  ’pullollaan’ (erit. maha)
 pulut (mon.)  ’pienet kolikot; pikkurahat’ (esim. Em mää simmotist puluist huali!)
 pumpula  ’pumpuli’ (vrt. pippura, sipula, sirenä))
 punnataˣ  ’ponnistaa, ponnistella’ [vir. punnida]
 punttu  ’puinen isohko (korvaton) saavintapainen, punkka’ (esim. pesopunttu)
 purha  ’taltta’
 purkanttuˣ  ’purkaantua; purkautua’
 purmuline(n)  ’aika suuri määrä, kasa’
 puru  ’suussa hienoksi pureskeltu leipä tms.’
 puskastaˣ  ’tönäistä’
 puskiˣ  ’töniä’ [vir. puskida]
 puskiaine(n)  ’ampiainen’
 pussakka  ’sumuinen (ilma)’ (esim. On tämmönem pussakka ilma, ei äänek kuulup pal miheŋkkäs)
 pussit (mon.)  ’kivespussi’
 puuko (ei astev.)¹  ’puukko’
 puuŋkapula  ’puupalikka’
 puuŋklotti  ’(sitkeä) puupökkelö’
 puunttuˣ  ’puutua’
 puurotaˣ  ’syödä puuroa’ (esim. Tulkka puurottema!)
 pyhiliina, hantuukki  ’pyyhe’
 pyhjästä  ’pyyhkäistä’
 pyhkiˣ  ’pyyhkiä’ [vir. pühkida]
 pyhä  ’sunnuntai; pyhäpäivä’ [vir. püha]
 Pyhämiästempäevä  ’Pyhäinpäivä’
 pyyðystys  ’pyydys’
 pyärtänä  ’piennar’
 pyärtänämpöllö  ’ahdekaunokki’ tai muu sen sukuinen
 pyärypäine(n)  ’pyörällä päästään oleva’
 päevämpalaus  ’päivänpalaus, kesäpäivänseisaus’ (esim. Ei saisis ennem päevämpalaust uima mennä!)
 päeväm pääl   1º ’päivälleen’;  2º ’viikon päivänä’ (esim. sanonnassa Joulu ja Uusvuas ovas samam päeväm pääl)
 päeväm-pääl  ’päivemmällä, (sydän)päivällä’ [vrt. vir. poole päeva peal]
 päeväsnäöl  ’päivänvalossa, päiväsaikaan’ [vir. päeva näol]
 pähkynä˄   ’pähkinä’
 päi(n)  ’(jonnekin) päin’
 päisi(n)  1º postpos. ’(jotakin) päin’;  2º adv. ’eteenpäin’
 pärmät  ’kirjan kannet’
 päräʷ  ’perä’ (esim. Ei sii olp pärä.) [vrt. vir. pära]
 päräksʷ  ’periksi’ (esim. See anno päräks.)
 päräsi(n)ʷ  ’peräkkäin’
 pärästʷ 1º postpos.  ’jälkeen’;   2º adverbi ’myöhemmin’ [vir. pärast]
 päräte(n)ʷ  ’peräti’
 pärätyste(n)  ’peräkkäin’
 pääl  ’päällä; päälle’ (omistusliitteell. päälän, pääläs jne.)
 pääl-vaa(n)  ’pois, sen kun’ (esim. Haukup pääl-vaa!) [vir. pealegi]
 päälimitte(n)  ’päällisin puolin, pintapuolisesti, alustavasti’
 päälimäine(n)  ’päällimmäinen’
 päälisi(n)  ’päällekkäin’
 päälisem-päätteks  ’päälle päätteeksi, kaiken kukkuraksi’
 pääliskauppa  ’kaupan päälliseksi’ [vir. pealekauba]
 pääliskuari  ’ulommainen kuori’ [vir. pealiskoor]
 päälisruaka  ’jälkiruoka’ [vir. pealistoit]
 päälisvaattet  ’päällysvaatteet’
 päälityste(n)  ’päällekkäin’
 päälmäine(n)  ’päällimmäinen’
 päämäine(n)  ’päässä oleva, viimeinen, laitimmainen’
 päässiäine(n)  ’pääsiäinen’
 pääst  ’kuluttua, perästä’ [vir. peast]
 pääthavi(n)  ’päätäpahkaa’
 päätty  ’pääty’
 pöhröne(n)  ’pöhröinen’
 pölkki  ’pölkky, pölli’
 pölleläs, pöppeläs  ’(silmät) pystyssä, pyöreinä’ (Perniössäkin)
 pölläkkä  ’"pihvi", pullanmuotoinen paistos’; esim. perunapölläkkä (perunamuusista lisäkkein tehty)
 pönttäri  ’paksu ihminen’ (esim. See o oikkem paksu pönttäri)
 pörtynyˣ (mon. part. pörtynyi)  ’unenpöppöröinen, tokkurainen’
 pörö  ’mörkö’
 pöyriˣ  ’kohmia, kaivella, muljata’
 Pöyttyä  ’Pöytyä (pitäjä)’
 pöytäjalka  ’jalkapöytä’

 raaka  1º adj. ’raaka’; 2º subst. ’raita, juova; riuku’ [vrt. vir. raag] (esim. oŋkeraaka ’ongenvapa’)
 raakanas  ’raakana; laimentamattomana’
 raavoline(n)²  ’raidallinen’
 rahaline raha  ’rahaomaisuus (vastakohtana muulle omaisuudelle)’
 rahka  ’rahkasammalsuo’
 Raissio  ’Raisio’ (ent. pitäjä ja kauppala, nyk. kaupunki)
 raja  ’(huono) kenkä’
 raŋkastaˣ  ’rangaista’
 raŋkastus  ’rangaistus’
 raskitaˣ  ’raskia, raatsia’ (esim. Raskittek sää...)
 rassu(kka)  ’raukka, parka’
 rasvottaˣ  ’tahria, tehdä rasvaiseksi’ (= rasvastaˣ; vrt. likastaˣ)
 rautalehti  ’piharatamo’
 ravolas  ’raollaan’
 ravottaˣ  ’raottaa’
 reeðas  ’kunnossa; aivan epäkunnossa’
 reeðataˣ  ’järjestää’
 rehutaˣ  ’remuta, raivota, riehua’
 reiðu  ’reilu, kunnollinen’
 reikkäne(n)  ’reikäinen’
 reŋkas (gen. reŋkka(n))  ’rengas’ [vir. rõngas]
 reŋkkuˣ  ’roikkua, riippua’ [ihminen] (esim. Älkkä reŋkuka sii oksal, ko see voi mennäp poikki!)
 remmattaˣ  ’loimahtaa, rehahtaa suuriin liekkeihin’
 reohoˣ  ’riehua; touhuta’
 revästäˣ  ’repäistä’ (esim. Sää reväsikki sem pahaste...)
 riamastuˣ  ’riemastua; yltyä, innostua’
 riamu  ’riemu; into’ (esim. Kyl sää suurel riamul alotit, mut...)
 riamuŋ-kekkalis  ’(ylen) riemuissaan’ (esim. Sää olet tiätty oikke riamuŋ-kekkalis, ko(n)...)
 riaska  ’(tuore) maito’ [vrt. vir. rõõsk]
 rihma  ’nyöri, nauha’
 riiste  ’liiste, sälö, isohko puutikku’
 riittane(n)  ’riitaisa’
 rikataˣ  ’rikkoontua, rikkua’
 rikken (gen. rikkemä(n))  ’rikkinäinen’ [vrt. vir. rikneda]
 rikottaˣ  ’rikkoa’
 rinnatuste(n)  ’rinnakkain’
 rintasi(n)  ’rinnakkain, rinnan’
 rio  ’ruma; rivo’ [vir. reo; huom. reo kanakoer]
 ripa  ’rima (pitkä sahausjäte)’
 ripi  ’rivi’
 rivi(n)omane(n)  ’loukkaantunut, vammautunut, vaivainen’ [vrt. vir. vaeseoma]
 rohjoltta  ’(ottaa) ylen paljon, ahneesti’
 rohkenttuˣ  ’rohjeta’
 rohkia (mon. part. rohkioi)  ’rohkea’ [vrt. vir. rohke]
 rohkiaste(n)  ’rohkeasti’
 rohvastaˣ (ei astev.)  ’rohkaista’
 roikala  ’huono vaate’
 roikkuˣ  ’riippua’ (ei abstr.)
 roime(ˣ)  ’tuhotyö, vahingonteko’ [vrt. vir. roim] (esim. Oŋk see tehny jotta roimei?)
 roissi  ’roisi’
 roitti  ’huono vaate’
 rojo  ’suuri, karkeatekoinen esine, kolho’
 rommi, kalarommi  ’mäti’
 romo  ks. ed.
 ropakko  ’rapakko’
 roskastaˣ  ’roskata’ (vrt. likastaˣ)
 roskastuˣ  ’roskaantua’ (vrt. likastuˣ)
 rovikko, rove(ˣ)  ’rove, tuokkonen’
 ruaju  ’ruoja, lurjus’
 ruaka, gen. rua(n)  ’ruoka’ [vir. roog : roa]
 ruakastaˣ  ruokailla, aterioida; tahria ruoalla’ (esim. Tulkkast ruakastama; Sää olet ruakastanup paitas)
 ruani  ’oja, kaivanto rannasta maalle päin’
 ruhjune(n)  ’rähjäinen’
 ruhmenat  ’ruumenet’
 ruiskukkane(n)  ’ruiskaunokki’
 rukkine(n)  ’rukiinen’ [vir. rukkist]
 rumpu (ei astev.)  ’rumpu’
 rumputtaˣ  ’rummuttaa’
 runssaste(n)5  ’runsaasti, reilusti’
 runssaus  ’runsaus, paljous’
 rusakka  ’rusakko’
 ruskottuˣ  ’ruskettua, päivettyä’
 rutistaˣ (tr.)  ’puristaa, pusertaa’
 rutistuˣ  ’puristua, litistyä’
 ruuhi (partit. ruht(a))  ’ruuhi eli puinen syöttökaukalo tai tylppäkeulainen puuvene’ [vir. ruhi, partit. ruhte]
 ruupu (ei astev.)¹  ’huono peruna, mansikka tms.’
 ruutuline(n)  ’ruudullinen’
 ruvetaˣ  ’alkaa’ (esim. Mää ruppe syämä(n)...)
 ryjä  ’roina, roju’
 ryjäne(n)  ’roinainen, rojuinen’ (paikka)
 Ryŋkkiö  ’mäki Maskun Pakaisissa’
 ryŋkästäˣ  ’rynnätä, sännätä, syöksyä, töydätä’
 ryppytaakeli  ’kovin ryppyinen vaate’
 rystö   ’rusto’
 ryysmettiäine(n)  ’huonoissa vaatteissa kulkeva, "ryysypekka"’
 rähkiˣ (ei astev.)  ’rehkiä, raataa’ [vrt. vir. rähelda]
 räkkiˣ (ei astev. mutta erikoiskahdennus)  ’sylkeä limaa’
 räkäkiiskine(n)  ’kiiski’
 räkäroitti  ’nenäliina’
 räkärovikko  ’räkänokka, nuhainen ihminen’
 rämmälä  ’höytyvä, haituva, hiutale, repale’ [vrt. vir. räbal]
 räntätäˣ  ’kannattaa, maksaa vaiva’
 rästäs  ’räystäs’ [vir. räästas]
 rättästyˣ  ’lakastua; nahistua’
 räyste  ’esim. syödyn omenan jäännös’
 räysätäˣ  ’räyhätä’ [vir. räusata]
 rääppiäiset  ’rääpiäiset’
 räätystäˣ  ’roikotella, retuuttaa liikaa esim. kissaa’
 röhkälä  ’raakile’
 röhnä  ’poro; murenet’
 rööhästäˣ  ’röyhtäistä’
 rööhäys  ’röyhtäys’

 saaðe(n)  ’saakka’ (tulo- ja erosijan kanssa) [vir. saadik]
 saappavarret  ’saapasvarret’ (vrt. jalampohja, suumpiäli) [vir. saapavarred]
 saavittaisi(n)  ’saaveittain’
 saðastaikkane(n)  ’satavuotias, ylen vanha (ihminen)’ [vir. saja-aastane]
 saðottaisi(n)  ’sadoittain’
 sahamuha, sahajaoho  ’sahajauho, sahanpuru’
 saippio  ’saippua’
 sakka  ’sioille tai kanoille tehty rehupuuro’
 sakkenttuˣ  ’saeta, saentua’
 sakkia  ’sakea’
 sakkialtta, sakkialttas, sakkiaste(n)  ’sakeasti, tiheästi’
 sako (ei astev.)¹   = sakka [vir. sagu]
 salamitte(n)  ’salaa, salavihkaa’
 salamoitaˣ  ’salamoida’
 sallatti  ’rosolli’
 samalaine(n)  ’samanlainen’
 sammakoŋkluttu  ’sammakonmäti’
 sampaskivi  ’rajapyykki’ [vrt. vir. sammas : samba]
 sanantapa  ’sananparsi; sanonta’
 sannoˣ  ’sanoa’ (tr.verbinä esim. Mää sanoi sillo hänt, et älä mens sinne...
vrt.)
 sannottaˣ  ’hiekoittaa, sannoittaa’
 sanomine(n)  ’suukopu’ (esim. Siit tuli aika sanomine) [vir. ütlemine; esim. Tuli vähe ütlemist]
 sans-see  ’sano muuta, älä muuta sano’
 sata (kaksi eri partitiivia sata; satta)  ’sata’ (esim. kaks sata; kaht satta) [vir. kaks sada; kahte sadat]
 satajalkkane(n)  ’tuhatjalkainen’ [vir. sadajalg]
 satteŋ-kontit  ’pilvestä tulevat "sadevanat"’
 satteŋkroho  ’sadekuuro’
 sattempilvi  ’sadepilvi’
 sattempriiskala  ’sadepisara’
 sattene(n)  ’sateinen’
 sattuˣ  ’sattua; koskea’9 (esim. Mun sattu selkän; Selkä sattu; Tost paikka sattu aika taval ’Tuohon kohtaan koskee melkoisesti’)
 sattumaltta  ’sattumalta’
 satuskella  ’sattua’ frekv. (esim. Polvi tahto hiuka satuskella)
 sau  ’savu, sauhu’
 sauhuttaˣ  ’savuttaa; savustaa’
 sauko (ei astev.)¹  ’saukko’
 saunalakana  ’saunapyyhe (tavallisesti vanha lakana)’
 saunottaˣ  ’saunoa’
 sauttaˣ I  ’saavuttaa’
 sauttaˣ II  ’savuttaa; savustaa’ (esim. Ostin tämmöst sautettuk kala)
 saveŋkokkara  ’savikokkare’
 see (gen. se(n) tai see sen mukaan, alkaako seuraava sana klusiililla vai ei)  ’se; hän’ [vir. see]
 see-verra(n)  ’sen verran’ [vir. see võrra]
 se(h)  ≈ ’Ota, ole hyvä!’ [vir. säh]
 sehkä(ˣ)  ≈ ’Ottakaa, olkaa hyvä(t)!’ [vir. sähke]
 seisattaˣ  ’seisahtua, pysähtyä’ [vir. seisatada]
 seisovalttas4  ’seisoallaan; seisaaltaan; seisoalleen’ (vrt. makkavalttas) [vir. seisvalt]
 seittämä(n)  ’seitsemän’
 sekkannus  ’väärinkäsitys’
 sekkanttuˣ  ’seota, sekaantua’ (myös ihmisestä)
 selittäˣ  ’selittää; selvittää’ (esim. Toi laŋka täyty selittäk kans)
 seljetäˣ  ’selvitä, selitä’ (esim. Kyl see siit sit selkke!)
 seljäläs4  ’selällään; selälleen’ [vir. seljali id.]
 seljätyste(n)  ’seläkkäin’
 selkkenttyˣ  ’seljetä’ (esim. Ilma ruppe jo selkkentymä)
 selkä (gen. seljä(n))  ’selkä’ [vir. selg : selja ]
 selkseljäläs  ’selkosen selällään’
 seŋ-kos  ’sen kun vaan (sinä)’
 sem-pualest  ’sinänsä, sikseen, oikeastaan’ (esim. No, kyl mää sem-pualest voisi lähtekki...)
 sentä(n)  ’silti, siitä huolimatta’
 sia  ’vuode’ (esim. Mens sialas jo!)
 sihe(n)  ’siihen’
 siilanttuˣ  ’siivilöityä, puhdistua siivilöitymällä’
 siilataˣ  ’siivilöidä’
 sii(n)  ’siinä’ (esim. Siiŋ katella! ’Kuinkahan vain käy!’) [vir. siin]
 -siippene(n)  ’-siipinen’ (esim. sinisiippenem perhone(n))
 siippet  ’siivet’ (yksikkömuoto siives harvinainen); vrt. hyljes : hylkket
 sikkiä  ’sikeä’
 sikkiäste(n)  ’sikeästi’
 siks  ’siihen mennessä, viimeistään silloin’
 sikses  ’kuitenkin, kyllä, olosuhteet huomioiden’ (esim. On hän sikses aika hyvim pärjänny)
 sikstoiseks  ’lisäksi, sitä paitsi’
 siljä (mon. part. siljöi)  ’sileä’; vrt. korja
 sillo(n)  ’silloin’ (esim. sillon-tällö(n))
 silmiläs4  ’nokillaan (kaatunut); nokilleen (kaatua)’ [vir. silmili]
 silmäaluset  ’silmänalukset’ [vir. silmaalused]
 silmäkarvat  ’silmäripset’ [vrt. vir. silmakarvad]
 silmäsneola  ’silmäneula’
 silmät löi mustil  ’silmissä musteni’ [vir. silmade ees lõi mustaks]
 siltiki(n)  ’siitä huolimatta’ (finiittiverbin jälkeen)
 simmone(n) (mon. part. simmotti)  ’sellainen’
 simmot  ’niin’ (esim. Simmot see o!)
 simmotel aikka, simmosel aikka  ’sellaiseen aikaan’
 simmottenas  ’sellaisenaan, niineen, siltään’
 simmotto(n), simmottos, simmottis  ’niin, sillä tavoin; siinä määrin’
 simmottos-ja-tämmöttös  ’niin ja näin’
 sinneˣ  ’sinne’
 sipula  ’sipuli [vir. sibul : sibula]
 sire  ’syreeni’ (mon. part. sireni)
 sisukunta  ’sisukset, sisikunta’ [vir. murt. sisukond]
 sisäl  ’sisällä; sisälle, sisään’
 sisämäine(n)  ’sisempi; sisin’ [vir. sisemine]
 sisätyste(n)  ’sisäkkäin’
 sit  ’sitten’
 sit-kans:  1º Puhuja voi lisätä tuon kommentin jatkoksi puheenvuorolleen, jollei kuulija tunnu tähän reagoivan;  2º kommenttia voi käyttää muutoinkin puheenvuoronsa päätteeksi (esim. Tarttis ruvetat täsä jotta ruakkaki laittama –  sit-kans)
 sitkiä  ’sitkeä’
 sitäratta!  ’sillä tavalla!’ [vir. seda rada]
 siu  ’sivu’
 siuneleˣ, siuttakko(n)  (naisten) sadatussanoja
 siuru  ’pieni, kapea kaistale’
 siuttaisi(n)  ’sivuttain, sivusuunnassa’
 siutte(n)  ’ohi, sivuitse’
 siäl  ’siellä’
 siält  ’sieltä’ (esim. Kyl siältki saaða(n))
 siämenä  ’siemen’
 soippenttu  ’tulla soipeammaksi’ (ks. seur.)
 soippeva, soippia  ’sopivan lämpöinen (vesi)’
 soittokone  ’soitin’
 sokkia  ’sokea’
 sola  ’kapeahko välikkö kahden rakennuksen t. kallion ja rakennuksen välillä’
 solkataˣ, solkottaˣ  ≈ ’lotrata’ [vir. solgutada]
 solko (ei astev.)¹  ’sottapytty’
 sonnahätä, paskahätä  ’ulostamisen tarve’
 sonnustaˣ  ’pukea, varustaa’ (esim. Ruvekka sonnustama jo!)
 sontaseikko  ’likainen ihminen’ (moitesana)
 sonttiˣ  ’ulostaa’ (esim. Lintu o sontinu omenam pääl)
 sooðeskellaˣ  ’soudella’
 sookelo, sookelopullo  ’litteä pullo’
 soopa (ei astev.)  ’suopa’
 sorkastaˣ  ’sohaista (vahingossa)’
 Sortto (ei astev.)³  ’Sortto’ (vahtolainen pelto)
 sotkotus  ’sekoitus’ (halventavasti)
 sotkuˣ  ’tallata, polkea, survoa’ [vir. sõtkuda]
 soukaltta  ’kapealti; kapeana’
 soukemaltta  ’kapeammin’
 soukka   ’kapea’
 souriˣ  ’kohmia, hapuilla, kouria’ [vir. sobrata; sorida]
 soutopaatti, soutovenhe(ˣ)  ’soutuvene’
 sovastaˣ (ei. astev.)  ’sokaista; häikäistä’
 sovastuˣ  ’sokaistua; häikäistyä’
 sualasekses  ’suolaisennälkään’ (esim. Tästäs saat vähä silakka sualasekses!)
 sualasenälkä  ’suolaisennälkä’
 suamus  ’suomu’
 suamuuran (gen. suamuurama(n))  ’muurain, lakka, hilla’ [vir. (raba)murakas]
 suanto  ’suvanto’
 suarsa  ’sorsa’
 suattas4  ’turhaan’
 suattasmuari  ’aviottoman lapsen äiti’
 suðesuattas  ’täysin turhaan’
 suhju  ’tihkusade’
 suhjuttaˣ  ’tihkuttaa, sataa tihkua’
 suitaˣ  ’suitsea, savuttaa, lykätä savua’ (esim. Kyl korsteeni kummiŋki suitte) [vir. suitseda]
 sukkavarras  ’sukkapuikko’
 sukkela (kompar. sukkelempi; mon. part. sukkeli)  ’kumma, outo’
 suksistaˣ  ’hiihtää’ [vir. suusatada]
 suŋka(n)  ’(ei) kai, varmaankaan’
 sumellaˣ  ’sumeilla, häikäillä, hämmäillä’
 sumppene(n), sumppune(n)  ’sumuinen, usvainen’ [vir. sombune]
 sumppu  ’sumppi’ (esim. Kui hyä kaffet teil mahta ollakkaŋ, ko sumppuki o näi hyä?)
 sun-olttusas (< sinun *oltuδassasi; ks. Sananjalka № 30)  ’sinuna, sinun asemassasi’
 suremat  ’(mistään, ollenkaan) piittaamatta’
 surettaˣ  ’surettaa’ (transitiiviverbi, mutta joskus datiiviverbi8, esim. Mun suretti niim pal, ko(n)...)
 surkkia  ’surkea’
 surkkiaste(n)5  ’aivan välttämättä; hyvin huonosti’
 surmaltta  ’surematta, säälimättä’
 surraˣ  ’surra; kuoleentua, herpaantua, turtua’9 [vrt. vir. surra] (esim. Olkapää sure vallaŋ, kon tommost kanta)
 sutki  ’viekas, vilpillinen’
 suu-ave(ˣ)  ’suunavaus, syötävä, tarjottava’
 suumpiäli  ’suupieli’
 suupelli  ’(uunin) suupelti’
 suureltta  ’suurena, suurella (esim. säädeltäessä hormin veto suureksi)’
 suusana-lausumat  ’sanaakaan lausumatta’ [vir. sõnalausumata]
 suuttaˣ  ’kyetä, pystyä’ [vir. suuta]
 suu-vääräs  ’itkuinen t. allapäin’ (esim. Kyt sit o suu vääräs...)
 suveline(n)  ’viime kesäinen’
 suvi  ’kesä’ [vir. suvi]
 syðäŋ kuale  ’sydän kuolee’, mikä tarkoittaa ihmisen syvää haavoittumista jostakin vääryydestä
 syhytelläˣ  ’raaputtaa (ihoaan)’
 syhyttäˣ  ’syyhyttää, aiheuttaa kutinaa’
 syhyttäväine(n)  ’kutiseva’
 syhytys  ’kutina’
 syhyˣ  ’syyhytä, kutista’9 [vrt. vir. sügelda] (esim. Jalampohja syhy aika taval)
 syljästäˣ  ’sylkäistä’
 sylttäne(n)  ’sylen pituinen’ (esim. Annas joku sylttäneŋ köppi!)
 syltä (part. sylttä) halkomitta; pituusmitta  ’syli’ [vir. süld] (esim.Teim pari sylttä halvoi)
 synttysäs4  ’syntyessään’
 syrjemälttä  ’syrjempänä, sivummalla; reunempana; reunempaa; reunemmaksi’
 syrjä  ’reuna’
 syrjämäine(n)  ’reunimmainen’
 syäpävänäs4  ’syövinään’
 syästävä  ’sukkula’ [vir. süstik]
 säippäri  ’pitkä hoikka ihminen’
 säkkeˣ  ’säkeä, neutraloida, puskuroida, peittää’
 sälistäˣ  ’korjata sälää, selvittää paikkoja’
 sälä  ’säly, kama, rihkama’
 särelläˣ  ’särkeä, pakottaa (lievästi)’9
 särkke  ’särkeä, pakottaa, kivistä’9 (esim. Selkä särke niim pal kovi!)
 särvin (gen. särpymä(n)˄)  ’särvin, höyste’
 särä  ’sarana’
 sätäˣ  ’touhuta häiritsevästi’
 säylyˣ˄  ’säilyä’
 säylyttäˣ˄  ’säilyttää’
 sää (akkusat. sun, part. sunt, ill. sunsse(n)), vanh. snää (akk. snuu(n), part. snuut)  ’sinä’
 sää  ’säie’
 Sääksy˄   eräs esihistoriallinen vahtolainen talo
 sääpuali  ’lanka t. rihma josta puuttuu säie’
 säämätäˣ  ’rikkoa, pilata, tuhota’
 säärykäs˄  ’säärys(tin)’

 taaneˣ  ’taakse’
 taas-takka  ’tavan takaa, toistuvasti’
 taata (ei astev.)  ’ukki, isoisä, isoisoisä’ [vrt. vir. taat]
 taattuma, päeväntaattuma  ’päivämäärä’ [identtinen kognaatti taattuma esiintyy vain kveenissä]
 tahkoˣ  ’hangata; tahkota’
 tahmia  ’tahmea’
 tahrenttuˣ  ’tahriutua’
 tahtoˣ  ’haluta’ [vir. tahta]
 tahtos  ’tahansa, hyvänsä’ [vir. tahes] (esim. Olkkoŋ kuit tahtos!)
 taittaˣ I  Taittaˣ-apuverbillä muodostetaan ei-kysyvässä lauseessa pääverbin potentiaalia vastaava rakenne (esim. On tainnu olla; Isä taita ollat töis; kieltolauseessakin esim. Ei taeðat tulla viäl);
 taittaˣ II  ’taittaa; kääntyä (toiselle tielle)’
 taka  ’taa(kse)’
 takamaine(n)  ’taaempi, takimmainen’
 takas, takasi(n)  ’takaisin’
 takapios  (pikkulapsen ote lusikasta; esim. Piðäk sää viäl lusikka takapios?)
 takistaˣ  ’nahistella, tapella’
 takka  ’takaa; kuluttua’ (esim. joŋku ajan takka ’jonkin ajan kuluttua’) [vrt. vir. takka]
 takkaja  ’takaaja’
 takkiaine(n)  ’takiainen’ [vrt. vir. takjas]
 takusta  ’tausta, takamaa’
 talikko  ’tadikko’
 talikoitaˣ  ’luoda, pistellä tadikolla’
 talkkot (ei astev.)  ’talkoot’
 tallakka  pikkulapsen hellittelynimitys
 talvinisu  ’syysvehnä’ [vir. talinisu]
 tammisto  ’tammikko, tammimetsikkö’ [vir. murt. tammistu]
 tanhua  ’kujanne, välikkö (pihassa)’ [vrt. vir. tänav]
 tano(ta)ˣ  ’sitoa, köyttää, solmia (moninkertaisesti)’
 tanttu  ’(liian) paksu, kankea, sitkas’ (ruoasta)
 tapane(n)  ’tapainen, kaltainen’ (esim. On tääl jottam perunan tapassi, ko voisis keittä)
 tapattuˣ (imperf. yks. 3. p. tapatu(i))  ’tapahtua’
 tappa  ’tavoin’ (esim. mil tappa, sil tappa, jollan tappa, ei millän tappa)
 tappelus  ’tappelu’ [vir. taplus]
 tarkenttuˣ  ’tarjeta’
 tasa(n)  ’tasaisesti, varoen’ (esim. Täst täyty kulkke nii hilja ja tasa, ettei putto!) [vrt. vir. tasa]
 tassanttuˣ  ’tasaantua; rauhoittua’
 tassattaˣ  ’imeytyä, painua (ihmisen ruumiiseen)’ (esim. Kyl tämmöne soppa luihin tassatta!)
 tassiˣ  ’tasata’
 tatelma  ’lika, sonta’
 tavalisest5  ’tavallisesti; melkoisesti’
 teeˣ (akkusat. & gen. teijä(n))  ’te’ [vrt. liiv. teeg]
 teke-paha  ’(jotakuta) vaivaa, etoo, iljettää’ (esim. Mun teki oikkem paha kattos simmost)
 tekkenttyˣ  ’parantua; luontua; tottua’
 tekkiä  ’tekijä’
 teko  ’teko; virka, käyttö’ (esim. Ei sil ol mittän tekko) [vrt. vir. tegu]
 telau  ’menee piloille, rikki’
 teoho(ta)ˣ  ’teloa, pilata, tärvellä’
 tervakukkane(n)  ’mäkitervakko’
 terveksi  ’terveisiä’ (esim. Terveksi saunast!)
 tervettäˣ  ’tervehtiä’ [vir. teretada]
 tianasyrjä  ’kankaan reunus, hulpio’
 tiato  ’tieto’ (kuv. käyttöä esim. Ei olp pal hamppan tiattoOŋk mittä ruan tiatto?)
 tihku  ’tiheä, tiuha, taaja’
 tihua  ’tiheä, tiuha, taaja’
 tihualttas  ’tiheään, taajaan’
 tiimelläˣ  ’temmeltää, teuhoa’
 tiitti  ≈ ’nipukka’
 tilkitysrauta  ’tilkitsin’
 tillukka   1º ’tallukkaan tapainen tossu’;  2º pikkulapsen hellittelynimitys, myös tillu [vir. tilluke(ne)]
 tilsat  ’kura- tai savitilsat jalkineitten pohjissa’; myös ’tierat eli jäätilsat kavioissa’
 tilsu, tilsukka   pikkulapsen hellittelynimitys
 tiŋkataˣ (ei astev. mutta erikoiskahdennus: esim. Ei see tiŋkka olleŋka)  ’tinkiä’
 tinasavi  ’sitkeä savi’ (vrt. plini)
 tipaus  ’pieni tilkka’
 tipo (ei astev.)¹  ’tipu’ [vir. tibu]
 tiätty, tiätyste(n)5  ’tietysti, tietenkin’
 tiättä(n) = ’tietää’-verbin tiättäˣ kerakevartaloinen muoto ’tiedetään’ (esim. See tiättäŋ kyl!)
 tiätävänäs4  ’tietävinään; tietääkseen(kään)’ (samoin kuulevanas, näkevänäs, tuntevanas ym.)
 toe (gen. tokke(n))  ’pato’ [vrt. vir. tõke]
 toht(a)  ’tuohta’ (samoin riht, ruht) [vrt. vir. toht]
 toi (gen. ton tai toi(n))  ’tuo’ [vrt. vir. too]
 toimikas, toimeline(n)  ’toimelias, aikaansaapa’ [vrt. vir. toimekas]
 toineŋ-kerta  ’toiste’ [vir. teinekord]
 tointoissias  ’toinen toistaan’
 tois-aikkane(n)  ’ihminen joka on joskus tuollainen joskus tällainen’
 tois-pual  ’toisella puolella; toiselle puolelle’ [vir. teispool]
 toissippäi(n)  ’toisin päin’
 tokenttuˣ  ’toeta, tasaantua, rauhoittua’
 tokisanovaine(n)  ’suorasukainen’
 tommone(n) (mon. part. tommotti)  ’tuollainen’
 tommottenas  ’tuollaisena(an)’
 tommotto(n), tommottos, tommottis  ’noin, tuolla tavoin’
 tommottomperi(n)  ’noin päin’
 tomu  ’pöly’
 tonneˣ  ’tuonne’
 tonso  ’huono lakki’
 topataˣ  ’pysähtyä; pysäyttää’ [vir. topata]
 torjuˣ  ’pitää loitolla, karkottaa’ [vrt. vir. tõrjuda]
 toro  ’putki, torvi, suppilo’ [vir. toru]
 tosa  ’tuossa’
 totkut  ’kalanperkeet’

 toto (ei astev.)¹  ’liesi, totto’ (esim. Ment totol lämmittelemä!)
 totuðes ≈  ’tosissaan, vakavissaan (yleensä lapsesta puhuen)’ (esim. Hän o niin totuðes)
 totul  ’perusteella, nojalla, ansiosta’ [vir. tõttu]
 toukomettiäine(n)  ’sepelkyyhky’
 toussuttaˣ  ’töyssyttää pientä lasta polvellaan käsistä kiinni pitäen’
 traasu  ’rätti’ (esim. permontotraasu)
 tralli  ’ritilä (rappusten edessä; saunan permannolla, veneen pohjalla)’
 triiskattaˣ  ’ruiskahtaa, roiskahtaa, pirskahtaa’
 triiskaus  ’roiske, ruiskaus, pirske’
 triiskauttaˣ  ’ruiskauttaa, roiskauttaa, pirskauttaa’
 triiskuˣ  ’roiskua, pärskyä; sinkoilla’ (esim. Kyl triiskuvak koval voimal lastuk, koŋ kärköl katkase puut!)[vir. triiskuda]
 triiskuttaˣ  ’roiskuttaa’
 triiteläs  ’virkeänä, virkistyneenä, reippaana’ (esim. Toi suŋ kukkases on taas niin triiteläs!)
 tromppu  ’lahje’
 trontti  ’tynkä’
 trooksiˣ  ’harsia, kursia’
 tryki (ei astev.)  ’kerta, koetos, yritys, rynnistys’ (esim. Otetas uus tryki!)
 tröijy  ’röijy, kudottu pikkutakki’
 trötö (ei astev.)  ’törö, törrö’ (esine)
 tuaksuˣ  ’pöllytä’
 tuaksuttaˣ  ’pöllyttää’
 tual  ’tuolla’
 tualt  ’tuolta’
 tuarenas  ’tuoreeltaan’
 tuasta, tuastapäevä  ’torstai’
 tuhane(n) (part. tuhat; illat. tuhantte(n); mon. part. tuhanssi)  ’tuhat’
 tuhanittaisi(n)  ’tuhansittain’
 tuhðataˣ  ’touhuta, nähdä vaivaa’
 tuhka (yks. gen. tuhva(n), mon. part. tuhki t. tuhvai)  ’tuhka’
 tuihia  ’puistattava, vastenmielinen’
 tuihittaˣ datiiviverbi8 ’puistattaa’ (esim. Kyl mun tuihitta niim pal...)
 tuihittavaine(n)  ’puistattava, vastenmielinen’
 tukkenttuˣ  ’tukkeutua, mennä tukkoon’
 tukkes  ’tukossa’
 tukitaˣ  ’tukkia, tuketa’(esim. Tukittes see läpi!)
 tukustaˣ  ’tukistaa’ [vir. tukustada]
 tulikiukkune(n)  ’kovin kiukkuinen’ [vrt. vir. tulivihane]
 tuliliivaks  ’pieniksi palasiksi, tohjoksi’ (rikkoa)
 tuljataˣ, tuljuˣ  ’huojua, heilua, keinua’
 tuljuttaˣ  ’heiluttaa, keinuttaa’
 tul-lyˣ  ’tule nyt’ {vrt. myös kualluˣ, olluˣ jne.}
 tuŋkkio  ’tunkio’
 tuntta(n) = ’tuntea’-verbin tuntteˣ kerakevartaloinen muoto ’tunnetaan’ (esim. Kyl sun tunttan tääl!)
 tunttia  ’tuntija’
 tupettuˣ  ’tukehtua; tukahtua’
 tuppantuliaiset  ’tupaantuliaiset’
 turhampäite(n)  ’turhaan’
 turppenttuˣ  ’turvota, paisua (esim. vene)’
 turvas (gen. turppa(n))  ’(lapiolla otettu) maamöykky’ [vrt. vir. turvas]
 tuskaloine(n)  ’tuskallinen’
 tuttava  ’tuttu’ [vir. tuttav]
 tutti  ’tutti; tukku (esim. villoja, ruohoa, seteleitä)’
 tuulenialu  ’hyvin tuulinen paikka t. sää’
 tuuleviuka  ’(tuulen)viima, tuulenvinkka’
 tuulispää  ’pieni trombi (joka nostaa maasta lehtiä tai vaikkapa kuhilaan)’ [vir. tuulispea]
 tyhmä  ’tuhma’
 tyhjänttäˣ  ’tyhjentää’ (Perniössäkin)
 tyke  ’tukeva’
 tykkö  ’luota, tyköä’
 tykön  ’luona, tykönä’ (om.liitteell. tykönän, tykönäs, ...; ks. myös tyy)
 tylkkiä  ’häijy, tyly, ankara’ [vrt. vir. tülgas]
 tylstyˣ  ’tylsyä, tylsentyä’
 tymmätäˣ  ’tympiä, tympäistä (kun on syönyt liikaa jotain)’ (esim. Joko sun rupes tymmämä?)
 tyrmiä  ’jyrkkä, ankara; väkevä’
 tyrttyˣ  ’saada tarpeekseen, kyllääntyä’ (esim. Jokos olet tyrttyny?)
 tyttylöitäˣ  ’tarjoilla monenlaista t. huolehtia kaikesta’ (esim. Sää tyttylöittet ain niiŋ kovi!)
 tytyväine(n)  ’tyytyväinen’ [vrt. vir. tüdida]
 tyve  ’tyyni’
 tyy  ’luo(kse), tykö’ (om.liitteell. tyyjön, tyyjös, ...; ks. myös tykön)
 tyäkapina  ’työkalu’
 tyänteelmä  ’keskeneräinen työ’
 tähðe(n)  ’takia, tähden, vuoksi’
 täl-haava  ’tällähaavaa, juuri nyt’
 tämmirauta  ’taltta, purha’
 tämmöne(n) (mon. part. tämmötti)  ’tällainen’
 tämmötel aikka (part.)  ’tähän aikaan’
 tämmöttenäs4  ’tällaisenaan’
 tämmöttö(n), tämmöttös, tämmöttis  ’näin, tällä tavoin’
 tämäline(n)  ’tämä astiallinen t. korillinen’
 tänneˣ  ’tänne’
 tänttäröitäˣ  ’touhuta’ (esim. Mää tänttäröitte(n)...)
 tänäpä(n)  ’tänään’
 tärättä  ’tärähtää’
 täsä  ’tässä’
 täy, täyn  ’täynnä’
 täysnäine(n)  ’täysi, täysinäinen’
 tääl  ’täällä’
 täält  ’täältä’
 täöðes-kiukus  ’hyvin kiukkuisena, vihan vimmassa’ [vrt. vir. täies vihas]
 tölmästä  ’tönäistä, töytäistä’
 tölmäys  ’tönäys, töytäisy, isku’
 töŋkö (ei astev.)¹  ’pönkkä, tukipuu’
 töŋköttäˣ  ’pönköttää, törröttää, jököttää’
 töŋkötäˣ  ’pönkittää, tukea’
 töpö (ei astev.)¹  ’pöhkö, hoopo, tomppeli’
 törkätäˣ  ’pistää, sohaista’ [vrt. vir. torkida]
 törtti  ’lieriömäinen (pienehkö, kannellinen) astia’

 uhatem-parate(n)  ’ehdoin tahdoin, uhallaan’
 uhkuttaˣ  ’tihkua’ (veden tihkuminen jään päälle – pakkasellakin)
 uiðaˣ  ’uida; tihkua (ahtaasta välistä)’
 uimukset  ’rintamus; kalvosimet’ [vrt. vir. uim]
 uittuˣ  ’imeytyä, tihkua jonnekin (ahtaasta välistä)’ (esim. Kusiplootu estä kuse uittumast ravoist peŋkin toisel pualel)
 uko (ei astev.)¹  ’isä’
 ukone(n)²  ’ukkonen’
 ulettuˣ  ’ulottua, yltää’
 ulkko  ’ulkoa’
 ulpistunuˣ (mon. part. ulpistunui), ulppia  ’kolea, kylmä (ilma huoneessa)’
 umpiunes  ’täydessä unessa’
 umpsulkkes  ’tiiviisti ummessa’
 unempörtynyˣ (mon. part. unempörtynyi)  ’unenpöppöröinen’
 unenäkkö  ’hyvin hämärä muistikuva’ (esim. Mää muista niiŋko unenäkkö, et ...)
 unhottaˣ  ’unohtaa’
 unhottuˣ  ’unohtua’
 unhotus  ’unohdus’
 unisas4  ’unissaan’
 unisialas4  ’vuoteellaan, nukkumassa, makaamassa’
 unittaˣ datiiviverbi8 ’unettaa’ (esim. Mun rupes nii unittama...)
 upilaiska  ’patalaiska’
 uru  ’vakomainen ura, uurre’
 usevamppi  ’useampia, useita’
 uskoste(n)5  ’uutterasti’ (vrt. varovaste(n))
 ussemaŋ-kertta  ’use(amm)an kerran’
 ussemi(n)  ’useammin’
 ussemppi  ’useita, useampia’
 usse(n)  ’usein’
 utarat  ’utareet’ [vir. udarad]
 utu (ei astev.)¹  lampaan hyväilynimi [vir. utt]
 ututtaˣ  ’kutsua lammasta’ (esim. Lammast ututeta ”utu-utu-utu)
 uuðeaikkane(n)  ’uudenaikainen’
 uuðestakka, uuðestas  ’uudestaan’
 uuðevuaðesuaja  ’ensimmäinen suojasää uutena vuotena’
 uuma, uumampaikka  ’vyötärö’
 uusmaine(n)  ’uudehko, melko uusi’
 uutenas  ’uutena, uutenansa’

 vaakava  ’painava, raskas’
 vaaleva  ’vaalea’ [vrt. vir. valev]
 vaa(n)   1º ’vain, ainoastaan’;   2º ’sentään, kyllä’ (esim. Em mää vaa simmost tee!)
 vaaru, tyynyvaaru  ’tyynynpäällinen’
 vaatteŋkiakala  ’vaatteen riekale’ (esim. Ei sil ollu vaatteŋkiakalaka ylläs)
 vaelttaˣ  ’vaeltaa; käydä jostakin’ (esim. Vaelta hän jo miähest)
 vaevaloisest  ’vaivalloisesti’
 vaevataˣ  ’vaivata’;  myös kipuverbinä 9 ’kipuilla, sattua’
 vaha  ’siirtolohkare, suuri kivi’
 va(e)hetellaˣ  ’vaihdella; muuttua’ [vir. vahetleda]
 va(e)hettaˣ  ’vaihtaa’ [vir. vahetada]
 va(e)hettuˣ  ’vaihtua’ [vir. vahetuda]
 va(e)hetus  ’vaihto’ [vir. vahetus]
 vahiŋko (iness. vahiŋkos)  ’vahinko’
 vahtera  ’vaahtera’ [vir. vaher : vahtra]
 vahto  ’vaahto’ [vir. vaht : vahu]
 Vahto (ei astev.)  ’Vahdon (ent.) pitäjä’ (astevaihteluttomuus samoin kuin vanha kirjoitusasu Wahtoo osoittaa nimen aiemmin olleen olleen useampi- kuin 2-tavuinen; vrt. Wantoo > nyk. Vanto)
 vai  ’vaiti, hiljaa’ (esim. Ol vai!  Olkkast vai, sano Akkoste isävaina.)
 vaikkuuru  ’tauko’
 vailenttuˣ  ’vajentua, vajeta’
 vaina  ’vainaa’
 vaku (ei astev.)  ’kätkyt, kehto’
 valanttuˣ  ’kuivua valumalla’ [vrt. vir. valanduda]
 valanuttaˣ  ’antaa kuivua valumalla’
 valastaˣ  1º ’valaista’;  2º ’auttaa, pelastaa jostakin’ (esim. Nyt ei mikkä valase!  Mikäs meijä oikke valase?)
 valhetellaˣ  ’valehdella’
 valikoitaˣ  ’valita’ (esim. Mää valikoitte(n)...)
 valkenttuˣ  ’valjeta’ (myös kuv.)
 valkkia  ’tuli; valo’
 valkkiahiisku  ’jäljellä mahdollisesti oleva vähäinen tuli’ (esim. Mahtak pesäs olla valkkiahiiskuka enä?)
 valkkiaŋkipe  ’(tuli)kipuna’
 valkkiampalo  ’tulipalo’ [vrt. vir. tulekahju]
 valkkiavirke  ’sytyke’
 valkone(n)  ’valkoinen; valoisa (päivä)’
 vallalas4  ’vapaana, irrallaan; vapaaksi, irralleen’ [vir. vallali]
 valla(n)  ’vain; aivan’
 valpistuˣ  ’herätä virkistyen kesken uniaan’
 valtimus  ’(fyysinen) tarve’ (esim. Oŋk sul nälkä tai jano taik joku muu valtimus?)
 valune(n)  ’valoisa’
 valuttaˣ  ’valaista, antaa valoa’
 valutus  ’valo, valonhohde’
 vaŋkitaˣ  ’vangita’ [vir. vangitseda]
 vanha-aikkane(n)  ’vanhanaikainen’
 vanhantehkone(n)  ’vanhanaikainen, vanhoihin tapoihinsa piintynyt’
 vanhasaatune(n)  ’(toimintakyvyiltään) vanhalta vaikuttava’ (-saatune(n)²; vrt. NS: -saattoinen)
 vanhemaiset  ’vanhemmat’
 vanhemitte(n)  ’vanhemmiten’
 vanhuðentaapparus  ’ylen vanha t. vanhuudenheikko’
 vanhus (gen. vanhuðe(n))  ’vanhuus’ [vrt. vir. vanus; vanadus]
 vannoˣ   1º ’vannoa’;  2º ’sadatella’ [vir. vanduda]
 Vanto (ei astev.; aiempi kirjoitusasu Vantoo)   vanha raisiolainen talo ja kylä
 vantus (mon. vanttut)  ’lapanen’
 varaltta  ’varalta, varmuuden vuoksi’
 vareksempeljätys  ’variksenpelätti’ [vir. varesepeletis]
 vares  ’varis’ [vir. vares]
 varha(n)  ’varhain, aikaisin’ [vir. vara]
 varistaˣ I  ’varista, putoilla’ (esim. Marjat variseva jo penssaist)
 varistaˣ II  ’karistaa; tiputella’ (esim. Älä varistap permonol niit!)
 varistellaˣ  ’karistella, tiputella’
 varkkamitte(n)  ’varkain’
 varkkasis, varkkasist, varkkassi(n)  ’varkaissa, varkaista, varkaisiin’
 varkkaus  ’varkaus’
 varmuðeltta, -s4  ’varmuuden vuoksi’
 varovaisest, varovaste(n)5  ’varovasti’ (vrt. vinoste(n))
 varpistaˣ, varpustaˣ  ’seisoa varpaisillaan’
 varppasillas4  ’varpai(si)llaan’
 varppasilttas4  ’varpaillaan; varpailleen’
 varpu (mon. nom. varut, part. varui)  ’varpu’
 varsaŋkontti  ’nenästä roikkuva räkä’
 varttat (mon.)  ’kudinpuikot’ [vir. kudumisvardad] (esim. kutomavarttat, sukkavarttat)
 varttia  ’vartija’
 varttioitaˣ  ’vartioida’
 varttoˣ  ’odottaa’
 vasempi  ’vasen’
 vaskikärme(ˣ)  ’vaskitsa’
 vast  ’vasta’ [vir. vast]
 vastatuste(n)  ’vastakkain’
 vastukseltta  ’vastaisen varalle’
 vastuksi(n)  ’vastakkain, toisiaan vastaan’
 vatolas4  ’vatsallaan; vatsalleen’
 vehkoˣ  ’touhuta, puuhata (kovasti)’ [vir. vehkida]
 veissaus  ’veisaus, veisuu; märinä’
 veisteskelläˣ  =  veistelläˣ-verbiä vastaava frekventatiivi (veistelläˣ itse ei useinkaan ole frekventatiivinen)
 veitti (part. veitte, gen. veite(n))  ’veitsi’
 veljä  ’veli’
 veljäkset  ’veljekset’
 velkkane(n)  ’velkainen’
 velkkanttuˣ  ’velkaantua’
 Velkkua  ’Velkua’
 velso   ’vetelä, veltto (esine)’
 velsotellaˣ  ’veltostella’
 venuˣ  ’venyä’
 venuttaˣ  ’venyttää’
 venuvaine(n)  ’venyvä’
 veolo  ’virnuilija, naljailija’
 verejäʷ  ’portti, veräjä’ [vir. värav]
 verikorva  ’joka muiden saadessa jätetään ilman, osaton’ (esim. Ei saak kettä jättä verikorvaks!)
 verkaloine(n)  ’hidas’
 verta  ’määrä, verta’ (esim. tommone verta, sama verta) [vir. võrd]
 verttane(n)  ’vertainen’ [vir. võrdne]
 verttaus  ’vertaus’
 vesikello  ’rakko (ihossa)’
 vihðimpuu  ’vyyhdin, vyyhdinpuu’
 vihðitäˣ  ’vyyhdetä’ (esim. Vihðittes sää tota laŋkka!)
 viheriäine(n)  ’vihreä’
 viheriöitä  ’viheriöidä’
 viholisest5  ’(sietämättömän) kovasti’ (esim. Mun syhy jalampohjan nii viholisest!)
 vihotellaˣ  ’vihoitella’
 vihti  ’vyyhti’ [vir. viht]
 viikkaskellaˣ  ’viikkailla, taitella’
 viime(n)  ’viimeksi, viime kerralla’
 viimäne(n)  ’viimeinen’ [vir. viimane]
 viimäs  ’viime’ [vir. viimane]
 viimätteks  ’viimeiseksi; viimeksi’
 viissaste(n)  ’viisaasti’
 viissauðehamppat  ’viisaudenhampaat’
 viissaus  ’viisaus’
 viiteliäs  ’viitseliäs’
 viittiˣ (astevaihtelullinen)  ’viitsiä’
 vikate(ˣ)  ’viikate’ [vir. vikati]
 vikkane(n)  ’vikainen, viallinen’; yleensä vain yhdysadjektiivin perusosana: polvevikkane, miälevikkane
 vikkelä  ’nopea’ (kompar. vikkelempi)
 vikrutti  ’juolavehnä’
 vilattaˣ  ’vilahtaa’
 vilaukseltta  ’vilaukselta, pikaisesti’
 viljaltta  ’viljalti, runsaasti’
 viljat  ’vitjat, ketjut’
 viljustellaˣ  ’kuljeksia, luuhata’
 villisäs4  ’villinä’
 viluttaˣ datiiviverbi8  ’vilustaa, viluttaa; paleltaa’ (esim. Mun vilutti ehtol kovi, ja nyy on tullu nuha)
 viluttavaine(n)  ’viluttava’ (esim. Mul o viluttavaine olo, ei tul lämmint olleŋka!)
 vilvel  ’melkein harsoksi kulunut’ [vir. vile]
 viŋkkuˣ  ’vinkua’ (esim. Älä viŋkus siin!)
 viŋkuttaˣ  ’vinguttaa’
 vinone(n)  ’vino, kalteva’
 vinosi(n), vinottaisi(n)  ’vinottain’
 vinoste(n)5  ’vinosti’ (vrt. väkiste(n))
 virauttaˣ  ’huuhtaista’
 virhelöine(n)  ’vajavainen, vammainen’
 virittäˣ  ’sytyttää (tuli)’
 virkune(n)²  ’virkeä’
 virsukka  ’ruikuttaja, valittelija’
 virsuttaˣ  ’ruikuttaa, valitella’
 virttaus  ’virtaus’
 virvotaˣ  ’virota’ [vir. virguda]
 virunttuˣ  ’huuhtoutua, viruttua’
 viruttaˣ  ’huuhtoa’ [vrt. vir. virutada]
 virutus  ’huuhtelu’
 virutusvesi  ’huuhteluvesi’ (esim.Viimätteks kaaðat virutusveðe niskasses!)
 vitistäˣ  ’kitistä, vikistä’ [vir. vidiseda]
 vitkaloine(n)  ’hidas, aikava’
 viäretyste(n)  ’vierekkäin’
 viuka  ’vinha (tuuli)’
 voimaline(n)  ’tukeva, vahva, voimakas’
 voimalisest  ’vahvasti, voimakkaasti, voimallisesti’
 voimampoikka  ’(paljon) voimaa’ (esim. Siin tarvita hiuka voimampoikka!)
 vuaðentulo  ’sato’
 vuas (yks. ess. vua(n) t. vuan, mon. part. vuassi)  ’vuosi’
 vuasmääri  ’vuosikausia’
 vuavarukset  ’naimisissa sisarusten kanssa’
 vähemäks  ’niukanlaisesti’
 vähimälttäs  ’vähintään’ [vir. vähemalt]
 vähä  ’pieni’ [vir. väike(ne)]
 vähäpoika  ’pikkupoika, pieni poika’
 vähä-ärä  ’vähän kerrallaan’
 väkiste(n)5, väkisi(n)  ’väkisin’ (vrt. väliste(n)) [vir. vägisti]
 väkit (monikollinen)  ’väki, ihmiset’ (jokin rajoitettu joukko; esim. Tulkka väkit nys sisäpualel!)
 väli   1º ’väli’-subst.;  2º jollain on t. ei ole ’väliä’ (esim. Oŋk see (gen.) väli? Ei simmose (gen.) ol mittä väli!)
 välimais  ’keskipaikkeilla’
 väliste(n)5  ’toisinaan, välistä’ (vrt. aamuste(n))
 väsyttäˣ datiiviverbi8  ’väsyttää’
 y  ’vävy’ [vir. väi]
 väänttäˣ I  ’vääntää, vääristää; kiertää, kääntää; sattua, kivistää’ (esim. Seljäst vääntä aika taval, sananl. Ei see naorak, ko nahka vääntä!)
 väänttäˣ II ’pureskella, syödä’ (esim. Ai, tääl väänetäŋ kyrssä vaa!)
 väänättäˣ  ’väännähtää, nyrjähtää’ (esim. Mu selkän väänätti jollantappa, ko laŋkesiŋ kuappa.)
 väänäyttäˣ  ’nyrjäyttää, niukauttaa’
 vääristäˣ  ’vääristää; taivuttaa, köykistää, köyristää’ (esim. Ek sää viitis see vertta vääristäs selkkätäs, et otaisit ylös...)
 vääränäs4  ’kyyryssä’ (esim. Mää jouðu olemaŋ koko aja valla vääränän)

 yhðe-hiuka(n)  ’hiukkasen, aivan vähän’
 yhðeikkäne(n)  ’samanikäinen’ [vir. üheealine]
 yhðeŋkokkone(n)  ’samankokoinen’
 yhðel-aikka  ’yhtä aikaa, yhtäaikaisesti’
 yhtesse(n) (< *yhteisehen)  ’yhteensä’
 yhtikä(n) (omistusliitteelisenä yhtikäs)  ’yhtään’ [vir. ühti(gi)]
 yhtippäi(n)  ’yhtiä’päin, yhteen suuntaan’
 yhtläine(n)  ’samanlainen’ [vir. ühtlane]
 yhtä-kynnes  ’vähissä varoissa, eläminen niukkaa’
 yhtä(n)  ’yhtään’
 yhtä-paino  ’yhteen menoon, yhtäjaksoisesti’
 yks-aik(a)  ’hii-op
 yksinäs4 komitat.  ’yksinään’ [vrt. vir. üksnes]
 yks-kaik  ’yhdentekevä(ä), yhtäkaikki’ [vir. üks kõik]
 yksnäine(n)  ’yksinäinen’
 ykspäine(n)  ’itsepäinen, jääräpäinen’
 ykstoikone(n)  ’yksitoikkoinen; yksinkertainen, naiivi’ (-toikone(n)²)
 ylihuame(n)  ’ylihuomenna’ [vir. ülehomme]
 ylimäine(n)  ’päällimmäinen, ensimmäinen, suurin’ (esim. Päästäp perunist ylimäine löykä pois ja pans sit taas kansi kii! {suurin höyry keitetyistä perunoista pois})
 ylispualilas4  ’yläruumis paljaana’
 ylissäŋky  ’yläsänky; kaksikerroksinen säŋky’
 ylitte(n)  ’ylitse, yli’
 yli-äŋkes  ’ohi määräajan’
 ylppiä  ’ylpeä’
 ylppiäste(n)  ’ylpeästi’
 ylttäne(n)  ’ylenpalttinen, runsas’
 ylttänäs  ’yltä päältä’ (?)
 ylöannettuˣ  ’vallaton, villi’ [vir. üleannetu]
 ylöline(n)  ’ylenpalttinen, tavaton; ylellinen’
 ylölisest  ’ylettömästi, ylen paljon’
 ylöŋkypsä  ’liian kypsä, ylikypsä’
 ylömiälttine(n)  ’ylimielinen’ [vrt. vir. ülemeelik; meeldine]
 ylömpaltine(n), ylömpalttine(n)  ’ylenpalttinen’ (ks. paltine(n))
 ylömpaltisest  ’ylenpalttisesti, ylen määrin’
 ylömääräne(n)  ’ylenmääräinen; ylimääräinen’
 ylö(n)  ’ylen, kovin’
 ylösmäki  ’ylämäki’
 ylösmäkke(n)  ’ ylämäkeen, ylämäkeä’ [vir. ülesmäge]
 ylöttyˣ  ’ulottua, ylettää, yltää’
 ylötöine(n)  ’yletön, ylenpalttinen’
 ympyrkäine(n)  ’pyöreä’
 ympärs  ’ympäri’
 ynssiä  ’ynseä’
 yskyttäˣ  ’yskittää’ datiiviverbi8 (esim. ”Mun yskyttä.”)
 yäkehräjä  ’kehrääjä(lintu)’
 yäkunnis  ’yötä (jossakin)’
 yäkuntti(n)  ’yön ajaksi, yöpymään’ (esim. Meinak sää taas lähte yäkuntti?)
 yäkölläri  ’yökuhkija’
 yälepakko  ’lepakko’
 yäpöllö  ’pöllö’
 yässe(n)  (obj.muoto) ’yön’ (esim. Kyl siäl yhðe yässe voeða olla)
 yässeks  ’yöksi’ [vir. ööseks]
 yätenäs  ’yönä, yön aikana’ kielt. yhteydessä (esim. En nukkunuk koko yätenäs) {samanlaisia: vuatenas, ehtonas, päevänäs, viikkonas}
 yätine(n)  ’öinen’ (Huom. tässä ja yhdeksässä edellisessä kuullaan y:n edellä bilabiaalinen spiranttikerake β) [vir. öösine]

 ähmälttäs4  ’ahneesti suuret määrät’
 äiti (ei astev.; samoin täti, setä)  ’äiti’
 äkkemi(n)  ’nopeammin, kiireemmin’
 äkki  ’äkkiä; nopeasti, pikimmiten’ [vir. äkki]
 äkkimitte(n)  ’äkikseltä’
 äkkinäine(n)  ’äkillinen’
 äkkäröitäˣ  ’epäröidä, empiä’
 älli  ’mielihalu’
 ällätäˣ  ’mankua, kinua’
 älppiˣ  ’olla alkamaisillaan, vaikuttaa alkavan’ (esim. Ei juur taeðas satta viäl, muk kyl älppi jo! )
 älättäˣ  ’älähtää, kiljahtaa’
 äŋkkä  ’palleansa kohdalle iskun saanut joka ei voi hengittää’
 ämmämperssempyhken  ’sananjalka’
 ämmäsaðe  ’sade jonka aikana paistaa aurinko’ (esim. Ämmäsattel pruukka näkkys satteŋkaariki)
 ärä  (ks. vähä-äräs)
 äskö(n)  ’äsken’
 äsköne(n)  ’äskeinen’
 äsköttäisi(n)  ’äskettäin’
 ätö (ei astev.)¹  ’herkkä, arka, arkaileva’
 äänittäˣ  ’pitää ääntä, meteliä’
 äärine(n)  ’puoleinen’ (esim. pello joe-äärine syrjä) [vrt. vir. äärne]
 ääröttömäste(n)5  ’äärettömästi, oikein kovin ’

 öksyˣ  ’eksyä’ (vrt. lövy)
 öksyttäˣ  ’eksyttää’



  Sananäytteet ovat vanhoja lounaissuomalaisia sanoja, lähinnä Maskun murrealueelta, johon kuuluvat useat ympäristökunnatkin, kuten Vahto, Nousiainen ja Raisio.  Sanavalikoima ei tarkoita sitä, että kaikki muut eli valikoimasta puuttuvat murteen sanat olisivat samanlaiset kuin suomen kirjakielessä.  Monia puuttuvia sanoja voisi kyllä johtaa tiettyjen sääntöjen (äännelakien) nojalla kirjakielen sanoista.  Esimerkiksi kirjakielen sanoja
karitsa, metsä, otsa, vatsa, veitsi, vitsa
vastaavat murteessa karitta, mettä, otta, vatta, veitti, vitta (joissa on aikaisempi kaksoiskerake θθ kehittynyt tt:ksi).  Nykyisen kirjakielen sanoja
tieto, mies, suora, yö
taas vastaavat murteessa sanat tiato, miäs, suara, yä (joissa on tapahtunut ns. diftongin avartuminen).  Hiukan vaikeampaa voi olla ennustaa vaikkapa sanojen
laiva, naula, seiväs, seura, koira, koura, köyhä, mäyrä
murrevastineita laeva, naola, seeväs, seora, koera, koora, kööhä, mäörä (joissa ilmenee ns. diftonginreduktio) tai ehkä näitten monikon partitiiveja laevoi, naoloi, seippäi, seoroi, koiri, kouri, köyhi, mäyri.
  Teonsanat on aakkostettu I infinitiivin latiivimuotoina.
  ʡlukkiaʢ
Päivitetty 2017.12.1.   (plutkatta; leiskatta; natu; natussi; klippari; krämpsätä; käänättä; kropina).    
Palaute:  pahio(ättä-kirjain)wakkanet.fi         [383]         Kotosiul         PM

¹ Näissä sanoissa on aiemmin, paikoin vielä 1700-luvulla, ollut toisen tavun lopussa i-äänne, joka on tavallaan sulkenut tai paremminkin pidentänyt tavua.  Tästä johtuen on 1. ja 2. tavun rajalla oleva astevaihtelukerakepari (kk, pp, tt) joskus jo hyvin kaukaisessa menneisyydessä mennyt heikkoon asteeseen (k, p, t).  Kyseinen i on ollut mukana sanan kaikissa muodoissa pitäen sanan kokonaan heikkoasteisena ja siis astevaihteluttomana.  Esim. toto-sanan kehityshistoria on todennäköisesti ollut

tottoi > totoi > toto.
Tässä esimerkkitapauksessa voi siis sanoa i-loppuisen ääntiöparin eli diftongin  oi  aiheuttaneen asteen heikentymisen (mitä kutsuisin infirmaatioksi).  Samaan tapaan on vaikuttanut esim. ruupu-sanassa muinainen ui-diftongi (ruuppui > ruupui > ruupu).  Infirmaatioilmiö on lounaismurteissa tosiasiassa paljon laajempi ja esiintyy mm. astevaihtelullisten teonsanojen imperfektimuodoissa ja nominien monikon partitiivimuodoissa:
satoi > saδoi > saðoi > saðo(i)  (sataa-teonsana)
patoiδa > paδoiδa > paδoija > paðoi  (pata-nimisana)
Infirmaatiosta on jälkiä suomen kirjakielessäkin: kantavartalo on heikossa asteessa mm. sanoissa hevo(i)nen (ei hepoinen), esikoinen (ei esikkoinen), emännöidä (ei emäntöidä), liitännäinen (ei liitäntäinen).
  Infirmaatio on oikeastaan vain astevaihtelun erikoistapaus; siitä on merkkejä virossakin (esim. eane, mullane, söene, vahune, ...).

² Sana sisältää 1. tavurajallaan infirmaation.

³ Entinen kolmitavu (ei kuitenkaan varsinainen supistumanomini), joten 1. ja 2. tavun rajalla ei astevaihtelua.

4 Omistusliite persoonan mukaan.

5 Huom. kahtalaisuus {aamuste(n), alaste(n), ehtoste(n), hittaste(n), hulluste(n), kauhiaste(n), kiiruste(n), mialukkaste(n), muuloste(n), piruste(n), surkkiaste(n), uskoste(n), väkiste(n), väliste(n), ääröttömäste(n), huanoste(n), kovaste(n), kylmäste(n), lämpymäste(n), runssaste(n), syyttömäste(n), tiätyste(n), ...} vs. {aulisest, erityisest, hullumaisest, tavalisest, ilosest, kiukkusest, ylölisest, ylömiälttisest, vaevaloisest, voimalisest, ...}  [2011.9.26].  

6 Vrt. vir. lögastada, rasvastada, sopastada jne.

7 Vrt. vir. mudastuda, mullastuda, nõgistuda jne.

8 Datiiviverbejä ovat halutta, harmitta, haukotutta, heŋkästyttä, hikotta, huvitta, ilvotta, itkutta, janotta, juaksutta, kusetta, kyllästyttä, laulutta, murhetutta, naurutta, nukutta, närästä, oksenutta, paskotta, peljättä, piarutta, tuihitta, unitta, vilutta, väsyttä, yskyttä.  Niillä on subjekti-kokijan asemesta genetiivimuotoinen datiivi-kokija.  Esim. Mun naurutti aika taval.  Muut datiiviverbit paitsi halutta, ilvotta ja peljättä voivat olla lauseessa vain pääverbinä.

9 Ponomorfinen verbi (kr. πóνoς ’kipu’) eli kipuverbi (jomotta; karvastella; kimmoilla; kirmellä; kuumotta; kynnistellä; mojotta; palelttu; poltta; sattu; surra; syhytä; särellä; särkke; vaevata) vaatii subjektikseen nominatiivimuotoisen aistivan ruumiinosan (esim. Pää rupes särkemä; Vatta vaeva hiuka).  Kipuverbi voi toimia datiiviverbinäkin lauseen sisältäessä datiivi-kokijan (esim. Nys sun taita karvastellak kiäles).

10 julmettunux-sanassa sekä muissakin verbien aktiivin II partisiipin yksikön ja monikon sijoissa on vartalon loppuvokaalina aina -u/y, ei -e; asia on samoin virossa.  Esim. yksikön adess. LM julmettunul, vir. jultunul.


Alkukirjain:   a  e  f  h  i  j  k  l  m  n  o  p  r  s  t  u  v  y  ä  ö     (ka  ke  ki  kl  kn  ko  kr  ku  ky    )