Tanskalaisia urkuja tuli Uuteenkaupunkiin asentamaan  nuori Jens Alexander Zachariassen, joka avioitui uusikaupunkilaistytön kanssa. Myöhemmin hän perusti urkutehtaan Uuteenkaupunkiin ja meni mukaan laivanvarustustoimintaan.

Tähän tapaan puhui uusikaupunkilaisen kotiseutuyhdistyksen Kaupunkim poja ry:n puheenjohtaja Jean Suominen  lauantaina urkutehtaan muistolaatan paljastuksessa.

Mustasta kivestä tehty laatta paljastettiin ns. Sakun kulman puutalon seinään. Siinä talossa aloitti J. A.  Zachariassenin urkutehdas vuonna 1868. Urkutehdas, jossa suurimmillaan oli työssä 30 miestä. Vuodessa saatettiin  valmistaa kolmetkin kirkkourut. Kun tehdas vuonna 1923 lopetettiin, urkuja oli valmistettu kaikkiaan 140 kappaletta. Viimeiset menivät Hirvensalmen kirkkoon.

Zachariassenin urkuja meni erityisesti Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan sekä Etelä-Pohjanmaalle. Myös Rauman Pyhän Ristin kirkossa on ollut Zachariassenin urut. Ne hankittiin vuonna 1891, jolloin kirkkoa muutenkin restauroitiin.

Rauman aikaisemmat urut olivat vuodelta 1787. Kun Suomen kirkkojen uruista 1888 laadittiin kanttoripiireihin tarkoitettu matrikkeli, Rauman urkujen sanottiin olevan ”tätä nykyä jo sangen viheliäisessä kunnossa”.

- Zachariassen oli aikanaan erittäin arvostettu. Meidän urkujen rakennushan keskittyi aikanaan kahteen paikkaan, Uuteenkaupunkiin ja Kangasalle. Ne olivat molemmat tunnettuja korkeasta laadustaan, Rauman kanttori Kalevi Kauppi kertoo.

- Niillä oli aika kova, mutta herrasmiesmäinen kilpailu, vaikka raastupaakin joskus hivuttiin. Ne kun olivat näistä patenteistaan ja keksinnöistään hirveän nuukia. Joskus oli kiistaa, että kilpailija on varastanut patentin. Ei mitään pahempaa kuitenkaan, kun siihen aikaan markkinoita riitti.

Kanttori Kauppi pitää valitettavana, että erityisesti 1960-luvun urkujenrakennuksen korkeasuhdanteen aikana vanhoja Zachariasseninkin urkuja hävitettiin surutta.

Onko urkujen rakentamisessa sitten menty eteenpäin ?

- Ei vaan mieluummin taakse päin. Nyt ne ovat arvossaan arvaamattomassa ne vähät, mitä vielä on. Kullaalla esimerkiksi on sellainen pienempi soitin. Somerolla on myös Zachariassenin urut, joitten restaurointia suunnitellaan, Kalevi Kauppi sanoo.

Myös Pyhärannan kanttori Kari Kesäläinen sanoo, että Pyhärannan kirkon uruissa on hyvää juuri se, mikä niissä on Zachariassenin osuutta.

Pyhärannan urut ovat nimittäin entiset Rauman Pyhän ristin kirkon urut, jotka Pyhärannan seurakunta hankki 1960-luvulla. Ne eivät kuitenkaan ole täydelliset uusikaupunkilaisurut, sillä Raumalla urut uudistettiin vuonna 1936, jolloin Kangasalan urkutehdas lisäsi osia Zachariassenin urkuihin.

- Pyhärannan uruissa on jäljellä puisia 1891 valmistettuja pillejä. Niitten hyvyyden kyllä huomaa. Myös Pyhämaan kirkossa on Zachariassenin urut. Ne ovat raskaat soittaa ja äänet ovat vähän huojuvia. Mutta soinnissa on jotakin omaa henkeä, jollaista uusissa uruissa ei ole, kanttori Kesäläinen sanoo.

Kanttori Kesäläinen tietää, että vuoden 1888 matrikkelin mukaan Zachariassenin urut olivat mm. Laitilassa, Kalannissa ja ”Pyhämaan Luodolla”. Suuret 23-äänikertaiset Zachariassenin urut olivat Huittisissa ja Kokemäellä vähän pienemmät. Senkin Kesäläinen tietää, että Pyhämaan urut kuljetettiin talvella hevosella yli jään.

Kun Uudenkaupungin tehdas 1923 lopetettiin, syynä ei ollut kannattamattomuus, vaan Zachariassenin suuntasivat katseensa laajemmille teollisuus- ja liike-elämän aloille.

Jo urkutehtailijana Zachariassen kokosi melkoisen varallisuuden. Jo urkutehtaan perustamisen aikoihin hän oli varustamassa muutamaa purjelaivaa.

Myöhemmin hän osti uusikaupunkilaisen väkipyörätehtaan, jossa myöhemmin valmistettiin tynnyreitä, harjoitettiin puunjalostusta ja ylläpidettiin höyrymyllyä. Zachariassen jatkoi aluksi yritystä sellaisenaan, mutta laajensi nopeasti tehdasta perustamalla höyrysahan.

Vähitellen sahasta tuli kaupungin suurin teollisuuslaitos ja työnantaja. Vuonna 1939 valmistui uusi saharakennus. Tuotanto oli silloin 5000 standarttia vuodessa. Työntekijöitä oli noin 100. Sahan kannattavuus heikkeni 1950-luvulla ja vuonna 1957 se lopetti toimintansa.

Jens Alexander Zachariassen kuoli 1902. Hänen kuoltuaan perillisen muodostivat perheyhtiön J. A. Zachariassen & Co. Yritys omisti 1930-luvulla Suomen oloissa mahtavan kauppalaivaston. Myöhemmin 1940-luvulla varustamon Kronoborg oli Suomen suurin laiva. Se jouduttiin luovuttamaan sotakorvauksena Neuvostoliitolle.

Jensin vanhin poika Alexander perusti 1916 Tampereelle Epilään Ab Excelsior Oy -nimisen hienotehtaan ja myöhemmin Lahdenpohjaan Laatokan Puu Oy:n. Heinolassa sijainnut vaneritehdas oli myös suvun omistuksessa.

Uudessakaupungissa lauantaina paljastetussa mustasta kivestä tehdyssä laatassa onkin kuvattu Zachariassenin suvun laaja toiminta. Olavi Juutilaisen suunnitteleman laatan keskellä on urut, toisella puolella laivan keula ja toisella yhtiön Uudenkaupungin sahan profiili. Myös yhtiön laivoissakin tutuksi tullut Z-merkki on nähtävissä.